Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Tekö? kysyi Löfving, tutkivaisesti katsellen hänen kalpeita kasvojansa. Kuinka saatatte niin sanoa? Antero tahtoi mennä teidän kanssanne, eikä hän olisi koskaan luopunut ellei minua olisi ollut.
Mutta hän ei enää voinut oikein sietää sen veneen miehistöä. Ne kaksi, jotka seisoivat puomin ääressä ja joiden kalpeita kasvoja hän vilahdukselta näki öljylakkien alta, näyttivät hänestä kuohujen kummallisessa valossa enemmän haamuilta kuin ihmisiltä, eivätkä ne puhuneet sanaakaan.
Miesten keskustelu päättyi tähän syystä, että heitä vastaan tulla tulvaili joukko kerjäläisiä, kasvoiltaan kalpeita, rääsyihin puetuita ihmisiä, jotka haikeasti valittavalla äänellä anoivat heiltä almua, ja vaikka äyrinki arvoista.
"Minä olen niin tottunut näkemään vaan kalpeita tehtaantyttöjä." "Niin, sinä et ole tullut lihavammaksi kahvista ja vehnäleivästä", sanoi isä puoleksi leikillä. Miina oli hieman hämillään ja sanoi: "ensi kerran pitkään aikaan minun on nälkä." "Eikö sinun ole nälkä joka päivä?" kysyi Matti silmät pyöreinä. "Ei ole. Ja sitä kyllästyy niin kovasti kahviinkin."
Mutta, niin kuin aina on laita, niin täälläkin loiste osaksi pettää. Seuraa minua johonkin suurimpaan tehtaasen; tuhansia kalpeita olennoita kohtaa meitä siellä. Mene heidän mökkeihinsä ja sinä olet näkevä usein katkerimman puutteen ja sydäntä särkevimmän kurjuuden; jos puhut heidän kanssaan, taitamattomuuden ja raakuuden huomaat heidän joka sanastaan.
"Se on Anders", vastasi Eli ja nosti samassa peitteen, niin että valo lampusta kohtasi kalpeita kasvoja. Marit seisoi kuin maahan juurtuneena. Korkeana, suorana hän siinä seisoi, puristaen lamppua vapisevassa kädessään, katsellen sitä, joka hänen edessänsä makasi voimatonna ja haavoitettuna. Veri vuoti vielä haavasta ohimossa ja tippui peitteestä alas tielle.
Hän on minun kauttani tahtonsa sinulle ilmoittanut, tottele nyt sitä tahi älä, mutta wiaton olen minä sinun wereesi", sanoi wieras ja meni uhkaawan näköisenä pois. Kauheaan hätään tuli nyt Antti. Hänen joka luunsolmunsa wapisi kuin haawanlehti ja tuskanhiki juoksi hänen kalpeita kaswojansa myöden.
Silmäilin heitä erikseen itsekutakin. Laihoja ja kalpeita olivat he, mutta itsekussakin näytti heissä olevan tyytyväisyys nykyisiin oloihin ja tulevaisuuden parempi toivo kajasti heidän kasvoistansa. Tuo kuva painui syvästi mieleeni ja minä lähdin pois; ehtiäkseni kirkkoon, pyhä kun oli.
Heti pyörähdin selälleni, vedin tiedottoman neidon samoin selälleen vasemmalle puolelle rinnalleni, pidin hänestä vasemmalla kädelläni, koettaen kohottaa hänen kuolon kalpeita kasvojaan vedenpinnan yläpuolelle. Sillä tavoin sitten pyrin voimieni takaa rantaa kohden. Mutta nyt tarvittiinkin monta vertaa suurempia ja kestävämpiä voimia, sillä nyt oli kuljettava vasten virtaa.
Isä silitti leveällä kädellään hänen kalpeita kasvojaan. "Lapseni," kuiskasi hän, "miksi kuljeksit sinä yöllä?" Mutta vanha mies hengitti raskaasti, eikä voinut enempää sanoa. Vielä kerta hän hyväili tytön kasvoja, tarttui hänen käteensä ja talutti häntä varovasti taloon. Tämä pyhä-aamu tuli vallan toisellaiseksi kuin Sylvi oli luullut.
Päivän Sana
Muut Etsivät