Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Mutta mitä se sinuun koskee? Ellen! sanoi Henrik. Sinä olet niin kummallinen. Sinun tähtesihän minä tahdon pois. Minä en voi kärsiä että moittivat sinua! Se on minun asiani, anna niiden lörpötellä. Olemmehan kuitenkin määrätyt toisillemme. Taikka hän meni hymyillen Henrikin luo emmekö ole? Henrik kallisti päätään. Ellen...!
Hanna tahtoi sanoa jotakin Antille vastaukseksi, mutta suuhun ei tullut mitään asiallista sanaa eikä kuitenkaan voinut sanomattakaan olla, niin kallisti päänsä Antin olkapäähän, kierti toisen kätensä hänen ympärille ja lämpimästi virkkoi: »Voi, kun sinä olet hyvä.»
Kukat laskivat päänsä alas ja kuiskivat keskenänsä, mielipahoissaan puut pudistelivat päätänsä. Joutsen, jota raukeat, vaaleat vesiruusut ympäröitsivät, ei tuota pannut huoliaksensa: se vaan kallisti päänsä ja nukkui.
Te, jotka tunsitte minua niin tarkasti ja tiesitte, kuinka vähäväkinen ja veltto olin turhuutta vastaan, eikö teidän olisi pitänyt neuvoa, varoittaa minua ja estellä tätä kurjaa avioliittoa?" Se oli raskain kuorma, kuin koskaan oli painanut sotilaan hartioita. Hän ei vastannut mitään, vaan kallisti päätänsä alas ja jäi kauaksi niinikään istumaan, eteensä tuijottamaan.
Katsos nyt, sanoinhan minä sinulle, että olisit mennyt! Mutta kapteeni ei ottanut Magdaa vastaan, vaan kallisti korvansa oven avaimenreikään. Magda silloin lukitsi nopeasti oven. Sano herran nimessä mitä miehiä ne ovat! kähisi kapteeni. Voi, voi, valitteli Magda, sanoinhan minä tämä on kaikki Hinkin peliä, hän tahtoi että sinä jäisit näkemään. Voi, voi, Hannes kulta, elä suutu...
Niin kiertelivät ajatukset Marian päässä, mutta vihdoin hän uupuneena kallisti päänsä seinää vastaan siten odottaaksensa päivän tuloa. Nukkua hän ei rohjennut, mutta hyvää teki sittenkin suljetuin silmin levossa istuminen. Jo oli puoliyö ja taistelu lopussa.
Hän kiersi käsivartensa tohtorin kaulan ympäri ja tohtori kallisti päätänsä hänen puoleensa, sekoittaen harmaita hiuksiansa hänen tumman-ruskeihin palmikkoihinsa.
Kovasti huokailevat, sanoi hän jonkun aikaa kuunneltuansa. Sitten rupesi itse pitelemään venettä ja käski kapteenin vuorostaan kuunnella. Kapteeni kallisti nyt hänkin korvansa kiviseinää vasten.
Hänen vaikutuksensa ulottui pian korkeimpiin hallituspiireihin ja tsaarin ympäristöön. Aleksanteri II oli pehmeä luonne, mieleltään hyväntahtoinen ja ihmisystävällinen, mutta päätöksissään horjuva. Luottamatta paljoakaan omaan arvosteluunsa hän kallisti korvansa vastuuttomille neuvonantajille, sekä miehille että naisille.
Me olimme jo ennen istuneet mättäälle, sillä olimme jo tulleet Kertun kodin näkösälle. Kerttu ei wetänyt kättään pois minun kädestäni! Hän kallisti päänsä minuun päin ja purskahti itkuun; minutkin walloitti itku, ja siinä itkeä nyyhkytimme yhdessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät