Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Sitä hakiessaan Jaakko Jaakonpoika itsekseen haukkua nalkutteli poikiaan ja soimasi että ne ovat tulleet äitiinsä. Isäntä oli tuskin ehtinyt näistä vaivoista huoahtamaan pöytäpenkille, kun Kaisu, katsoen ikkunasta pihaan, huusi: Nyt tulee Bränforssi! Talonostelija, virkkoi siihen jatkoksi isäntä. Hänen kasvoilleen nousi omituinen, sisäänpäin kääntynyt hymy.
Kaisu oli mennyt tuvasta pois, sillä toinen vieras oli heti Kokkolaisen mentyä sanonut: »Ei tämä se tytär ole, jota kumppanini omaksensa tahtoo. Eikö täällä toista ole?» Vaan kuultuansa, että ei toista tytärtä ollutkaan, sanoi hän taas: »Muistaakseni kumppanini häntä nimitti Kuuselan Kukaksi.» »Se oli Lyyli!» huudahti Kaisu ja hiipi sitte pois tuvasta. Juuri silloin tuli Kokkolainen sisälle.
Eipä tämä sentään niinkään huonosti tainnut onnistua... Minä luulin sen pahempaakin sanovan ... ainakin ensi aluksi... Ka... Kaisu! Eikös se mestari ole kotona? Ei... Mitäs Kaisulle kuuluu? Ei mitään. Eikö mitään. Ei... Missäs se mestari on? Mestariko?... Se meni vähän asialle. Tuleekohan se kohta? Niinkö mestari? Ei saa! Minkätähden ei saa? Saahan? Eikä saa... Kun minä menen jo naimisiin...
»Kylläpä kuuluu kaikki hyvinpäin olevan, mutta en tahdo vielä mitään päättää, ennenkuin kuulen, mitä tyttäreni vastaa.» Näin sanoen meni Kuusela tuvasta pois, aukaisi porstuanperäisen kamarin oven ja huusi: »Kaisu!
Mieli kuitenkin loi itsekseen kuvia kotiintulohetkestä, miten isoiksi ne Matti ja pieni Kaisu ovat kasvaneet kuuden ja puolen kuukauden ajalla. Ja miten ne rientävät vastaan, kun näkevät pellon alla tulossa. Ja miten niillä puhtaat kaulaliinat liehuvat juostessa, miten Matti langeta tupsahtaa juostessaan, mutta kimpoaa siitä ylös jatkamaan matkaansa.
Kun kuulivat, että isä on sen ampunut, niin Matti ja Kaisu toinen toisesta siivestä kantaa retuuttivat isän kammariin haukkaa, Manti aukoi ovia niille tulijoille ja kammarin oven auetessa jo Matti ja Kaisu huusivat: »Kun isä on ampunut näin komean linnun. Miten isä raski ampua näin ihmeen kauniin ja suuren linnun.
Mutta auta armias, kun Linnalan emäntä sai tuosta tiedon; silloin oli Matti ja Kaisu pulassa. Matin ajoi emäntä paikalla pois talosta ja Kaisu sai semmoista löylyä, että se piisasi. "Wai semmoisen leipäkoin, köyhän ja nälkäisen rotan sinä keinottelisit meidän taloon.
Manti oli vuoteen tekoajalla riisunut itsensä ja paiskautui seinän vierimmäiseksi sänkyyn, että Kaisu tuli jäämään äidin viereen, koska hän oli pienin. Pieni Mattikin huomasi tämän homman, viskasi lintunsa loukkoon, kävellä vääkötteli sängyn luo, pudotti mekkonsa lattialle ja sanaa puhumatta heittäytyi sijalleen, joka oli tehty sänkyyn jalkain puoleen.
Jaakko Jaakonpoika päästi taasen kerran tuon omituisen naurahduksen, joka viimeaikoina oli käynyt yhä harvinaisemmaksi. Ostakaa vain! huudahti tyttö. Ostakaa vain, meinaa Kaisu, sanoi emäntä. Jaakko Jaakonpoikaa yhä nauratti. Kaisu taitaa tuumata, jotta talosta olis mukavee olla kuin torpasta, jatkoi isä. Niin oliskin! Kukas työt tekis?
Ja sitte kertoi emäntä, hieman kiihtyneenä, että Kaisu oli tullut itkien kylästä. Mitä varten? uteli isä. Noo, jotkut nuoret olivat pistelleet ja haukahdelleet. Kaisulleko? Mistä? Mistähän oli, joutavasta asiasta. Emäntä kertoi. Tyttö oli ottanut itsekseen ja itki. Kun eivät edes mukulat pääse niiden ohi nälvimättä. Nälvimättä, todella.
Päivän Sana
Muut Etsivät