Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Vaan kun se rientää kauemmas, Se paisuu suuremmaksi, Se tanssii ollen riemukas Ja muuttuu raivosaksi; Sen aallot kiehuu, pauhaavi, Niin että metsä kaikuvi. Vaan kun on aikans ryskänyt, Niin hiljaiseksi jääpi; Sen pinta on nyt tyyntynyt, Se mereen häviääpi. Näin joki syntyy, kuolevi, Niin elämämme virtaavi. Odottavainen.
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen? Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan! Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan. Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin. Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
Sen aallot kiehuu, pauhaavi, niin että metsä kaikuvi. Vaan kun on aikans ryskännyt, niin hiljaiseksi jääpi; sen pinta on nyt tyyntynyt, se mereen häviääpi. Näin joki syntyy, kuolevi, niin elämämme virtaavi. Susi, vuohi jo kaalit. Erään miehen piti ruuhella kuljettaa susi, vuohi ja joukko kaaleja virran yli.
Niinpä, kosk kankaalla pohjonen soittaa, Tähtien loistaes Hyppelee Tapion impien joukko Nuotion ympäril, Ja katoo kuin sumut ja auereet, Kuin myrskyssä sääksien parvi. Sammuvat tähdet ja aurinko nousee Idästä kiirien, Metsäsilt vuorilta kaikuvi kauvas Kuherrus terrien, Ja oksilla pisarat kastehen Nyt kirkkaina helminä kiiltää.
Katso, jo Pohjolan portit ne ryskää, sortuvi, murtuvi, kaikuvi soitto, sankarit laulaa: päivän on voitto. Kävi myrsky, kun lippusi tankohon tartuit, nous taistelon lainehet korkealle, mut et sinä sortunut aaltojen alle, vaan vaahdossa seisoit ja kasvoit ja kartuit.
Herääpi luonto, nyt heijastaa Heliässä loistossa nuortunut maa, Virrat vaippansa kankeat heittää, Aaltojen soitanto kaikuvi taas, Vihreät verhot ja maisemat peittää, Lehti on puussa ja ruoho on maass'. Ahvojen teitä nyt lintujen laumat Villettelevät Pohjolaan. Sielläki kukkulat, järvet ja rannat Laululla riemastuttamahan.
Kansa käy isäänsä ihaillen hänen luoksensa täältä ja tuolta; saasta tuskin näet kymmenen niin heistä on pitänyt huolta. Hämeenmaahan nyt matkaillaan ja luokse sen vanhan linnan. Rahvas ei kursaile valtiataan, vaan kulkevi yhtä-rinnan. Kunnia-ammunta linnasta soi ja kaikuvi ruorilta vastaan; tervetulleheks' ilakoi kaikk' kuulua kuningastaan.
Oli kielesi kirkkaus jo vertaamaton, kun soi sitä äiteimme huulet, sen kauneus nyt karttunut, varttunut on, tänä päivänä kun sitä kuulet: se kaikuu nyt huipuilta valtion vapaan, mut kaikuvi maammojen, taattojen tapaan, käy tietona, taitona taistelohon, miten muuttuukiu maailman tuulet,
Ja tuoksuen, helkkyen, soiden ilo kaikuvi kautta maan: on herännyt luonnon henki, on syntynyt Suomen Pan! KEV
Päivän Sana
Muut Etsivät