Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Kenelm istui vanhalle haudalle, joka nähtävästi menneinä aikoina oli valmistettu jollekin korkeasukuiselle henkilölle, mutta jonka hautakirjoitus oli kokonaan kulunut pois. Paikan hiljaisuus ja yksinäisyys erittäin miellytti hänen miettiväistä mieltänsä; ja hän viipyi siellä kauan unohtaen aikaa ja tuskin kuullen kellon kaikua, joka muistutti sen kulkua.
Sillä tavalla kuitenkin puhtaammat sanat ja sävelet pääsivät voitolle ja herättivät monta vienompaa kaikua ihmisten mielissä. Mutta nyt Antti kaikkialla levitti sitä huhua, että opettaja tahtoi aikaihmisille opettaa lastenlauluja, ja oli muka häpeä semmoisia laulaa; hän pian sai jotenkin suuren puolueen, ja vaikka vielä muutamat pysyivät seuralle uskollisina, oli heitä kuitenkin vähä.
Hän oli saanut terveyden punaa kasvoihin, riemuitsevaa loistoa suuriin, hehkuviin silmiin, jopa ääneenkin hurmaavaa, hyväilevää kaikua, niin että moni sitä kaukaakin kuullen seisattui tarkemmin kuulemaan.
Vähän aikaa seisoi hän silmät kiinni lähimmäisen pylvään luona, joka urkuja kannatti, hän ei uskaltanut jalkaansa nostaa, tuskin hengittää; sillä hengittäminenkin herätti kaikua hiljaisessa huoneessa. Vihdoin hän kuitenkin rohkaisi mielensä ja lähti liisteelle, kuni varjo hiipi hän pitkin käytävää hän ei vielä ollut uskaltanut silmiänsä nostaa.
Kuinka kammottavasti olikaan kumeain, säännöllisten marssiaskeleiden täytynyt kaikua hänen korviinsa! Sitten yhä eteenpäin, syvälle metsän sisään, aina raivatulle tieaukeamalle saakka, joka suunnattomana puoliympyränä, yhdensuuntaisena metsänreunan kanssa, vei tiheikön lävitse. Regina ei ollut koskaan retkestään kertonut, ja sentään Boleslav näki tarkkaan, kuinka kaikki oli käynyt.
Nämät voimalliset sanat ja niin myös koko se mieli-ala, joka tästä runoelmasta puhuu, on kaiku Suomen kansan syvimmästä sydämestä, sydämestä, jonka rakkaus on yhtä voimallinen kuin sen vihakin. Muutenkin on tämä runoelman koko peri-aatos samallaista kaikua. Siitä syystä ei ole helppo päättää, mihin luokkaan näytelmäkirjallisuudessa se on asetettava.
Nuo kaksi lurjusta tuijottivat toisiinsa olisi kuullut heidän sydämensä sykinnän! Kalenus, joka oli vähemmän rohkea, mutta ahneempi, tointui ensimäisenä. »Meidän täytyy nyt käydä käsiksi työhömme ja sitten pois!» hän virkkoi kuiskaten pelästyen oman äänensä kaikua.
Ne ovat tarkoin muistissani ja päätän ne täälläkin käydä aamuisin säntillisesti läpi. En ole vielä ehtinyt täysin pukeutua, kun käytävästä alkaa kaikua: "kipjetok! kipjetok!" Sana merkitsee kiehuvaa vettä, mutta se on minulle vielä outo enkä niin ollen tajua, mitä siellä tällä kertaa on tekeillä.
Kaikessa tapauksessa tuntui hiljaiselta sen vuoksi, kun ei nyt kuullut tuota iloista, raikasta ääntä, jonka soinnukasta hyräilyä oli kuullut koko päivän huoneessa toisella puolella kun neiti Vinter oli, kuten itse sanoi, koettanut huoneen kaikua. Opettaja oli jälkeenpuolisten hiljaa mutissut tuota »alituista laulantoa», mutta nyt hän sitä kaipasi.
Kun tuntematon herkesi puhumasta, hän vielä muutaman sekunnin näytti kuuntelevan, ikäänkuin jonkin hämärän muiston etäistä kaikua. "Niin", hän vihdoin puheli ... "aivan niin ... minusta tuntuu ... vaan miksi minulta noin salaatte kasvonne? Mainitkaa minulle nimenne!"
Päivän Sana
Muut Etsivät