Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. marraskuuta 2025
Ja se rakkaus, Bengt, se sanoo nyt sinulle: 'tule luokseni!" Syntyi hetken hiljaisuus, jonka läpi kaiku Esterin sanoista ihmeellisen hyväilevänä ja juhlallisena vieri. "Kiitos, Ester!" sanoi Bengt viimein.
Se oli sellainen äärimäisen tuskan, huutavan epätoivon valitus, että sen kaiku olisi teidän korvissanne kaikunut iät kaiket. Hän tunsi, että hukkuvalta Glaukukselta riistettiin viimeinenkin pelastava lauta! Hän oli häilynyt elämän ja kuoleman välillä; ja kuolema oli nyt voittanut. »Jumalat! Hänen huutonsa herättää koko talon. Arbakes nukkuu keveästi. Suukapula tänne!» Kallias virkkoi. »Ah!
Komentoon vastasi kaiku vuorten rinteistä, mutta ainoakaan mies ei liikahtanut. Uhmaavina ja jylhän lujina seisoivat miehet rivissä sanaakaan lausumatta, mutta puserretut huulet ja synkät katseet selvästi ilmaisivat heidän ajatuksensa: Emme kulje edemmäksi. Pinnistynyt odotus; kuului ainoastaan kirveiden kalke sillalta. Käsipuut olivat jo kaadetut tahi horjuivat, nyt oli kannen vuoro tullut.
Sä, joka kysellyt Mult' ennen oot kuin nyt, Vuorilla, metsill' asujain, Oi kaiku! kuule vastuutain: En liutaa liitävää Rannalta säikytä; En kuikkaa kulje ajellen, En sorsaa poikki lahtien; Aatostan' ajan mie: Jok' airon-otto vie, Jos kuinka huono heikko vain, Mun likemmäksi aatostain. Miss' sauhu tupruaa Sinervän harjun taa, Ma järven päässä töllin nään, Johon aatos karkas eeltäpäin.
Kuta enemmän lauloin, sitä enemmän tunsin mielikaipuuta. Enemmän, enemmän tuli lauluuni kysymyksiä, joihin mieli hentoisesti vaati vastausta. Vaan vastausta ei tullut. Kaiku kuletti kysymykseni yli laaksojen rinteeltä rinteelle ja sinne hävitti.
On suvipäivän helle, Ei tuulen henki käy, Värettä vienoisint' ei Kalvolla lahden näy. Tuo siintäväinen taivas, Heijastaa siinä vaan Ja rannan äyräät, kunnaat Kuvastaa kupeitaan. Rannalla lahden tyynen On nainen yksinään, Hän sotkee, huljuttelee Ja huuhtoo pyykkiään. Ja lip-lap uutterasti Käy läiky tappuimen Ja lip-lap vastaa kaukaa Myös kaiku kiireillen.
Kaikki ihmiset olivat kokoutuneet kadulle, ja vaimot löivät itseänsä vasten rintaa tai kätkivät lapset syliinsä. Idästä näkyi taivaan kannelta punainen loiste, ja tuulen siivillä tuli sieltäpäin kummallinen kaiku. "Mitä se on?" kysyi hän. "Preussiläiset tulevat", vastasi yht'aikaa noin kaksikymmentä ääntä. "Tuo punainen loiste nousee palavasta kaupungista".
Niin nukkui uljas, kaunis nuorukainen Käärittynä savuhun, Ja Metsolassa kaiku ampumuksen Hänen uneen viihdytti. Ja tyyneys vallitsi Tienoossa ympär, Vaan yösiikko lenteli mäntyen kärjill'. Mut pauhinalla ilojoukko viettää Häitä kauniin neitosen; Jasmiineistä ja ruusuist' purpuraisist', Sinertävist' sireeneist' Ja morsius-myrtistä Haju käy ympär, Kosk' hääkunta pyörien ringissä juoksee.
Kerta kerralta, kun kuuluma kaikui: "tunturiposti on tullut!" jatkui tämä nuolen nopeudella majasta majaan, ja kaiku tuskin oli viimeiseen ehtinyt, ennenkun kanttorin kotihin hyökättiin; sillä niin toden totta kuin posti tuli, niin yhtä varmaan toi se myöskin monen arkin pituisen kirjeen Andrélta. Nämä säännöllisesti ja itkein kirjoitetut kirjeet katsottiin yhteiseks omaisuudeksi.
Valitushuutoja kaikuu yli Loch Lomondin vesien. Itkua ja?? parkumisen kaiku kajahtaa Ben Lomondin rotkoista. Minkätähden itkevät heimon vanhat vaimot, minkätähden valitushuutoja kajahtaa? Korallin' ylpeä puoliso on kuollut, häntä vielä kerran kunnioitetaan, ennenkuin ruumiinsa multaan kätketään. Valvojaisia vietetään, itkijät siellä kuolonvalitusta itkevät.
Päivän Sana
Muut Etsivät