Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Kuinka raskitte olla vihainen, kun minä annan näin hyvää vehnästäkin kahvin kanssa? HERRA ORELL. Ooh, neiti Helmi, neiti Helmi! HELMI. Tästä lähtein olemme ystäviä, eikö totta? HERRA ORELL. Totta, totta! Tästä lähtein olemme ystäviä! Ja nyt unohtukoon kaikki teidän tähtenne, neiti Helmi. Mutta sen sanon, että ensi kerran kun teille manaan henkiä esille, niin toisin käy. Silloin on leikki kaukana !
Voi täti kulta, Turkin sota on jo päättynyt, luuletteko etten minä ole sitä asiaa seurannut. Kustaavan vierähti kuin kivi sydämmeltä. Minulla olisi tässä kirje, sanoi hän asettuen Kertun paikalle hellan viereen, jossa kahvin höyry pannun kantta jo koholle puskutteli.
Mutta venäläisten esimerkki todistaa, että naiset voivat kahvin sijaan tottua juomaan teetä yhtä hyvin kuin miehet totia. Kiinan kansa on ammoisista ajoista ollut muiden kansojen edellä, ihan näihin viime vuosiin asti. Ja yhdessä suhteessa tulevat he vielä kauan jättämään jälellensä kaikki muut kansat. Juuri tämä kohta on saattanut minut puhumaan kiinalaisesta naisesta.
Kun ilta tuli ja sepät tulivat tupaan, otti seppä tyyneesti käsiinsä kenenkään pyytämättä tuon kova-onnisen kahvipannun ja alkoi oikoa ja rustailla sitä. Pian olikin pannu entistä ehompana, ja heti ryhtyi seppä itsellensä kahvin keittoon. Kun hän sai sen valmiiksi, oli se niin väkevää ja sakeaakin, kuin sianveri; melkeinpä siinä tikku seisoi, pystyyn pantaessa.
Ja istuutui ojan reunalle. Kohta oli kaikkinainen liikkuminen hänelle vastahakoista, ja hän oli vuoteessaan niin myöhään kuin mahdollista. Yksi ainoa tapa oli hänessä pysynyt lapsuudesta asti aivan muuttumattomana, se, että hän heti kahvin juotuaan äkkiä nousi vuoteestaan.
»Vai sieltä!... Eikö sitä Antti Ihalaista näkynyt jo tulevan?» tokaisi Kanasen Maija Liisa kahvin kohtalosta huolissaan. »Ei sitä sieltä päin näkynyt», vastasi Kokko, joi uudestaan ja kysyi: »Riittääkö siinä tuossa teidän kaivossa vettä koko talven ajan?» »Riittäähän siinä... Vai ei sitä Ihalaista kuulunut siellä», vastasi Anna Liisa. »Ei», vahvisti Kokko.
Isä sillä aikaa laski sormiensa avulla tulojaan ja menojaan, ja näissä viimeisissä tahtoi sormet vähäksi käydä. Ostaa se kumminkin täytyi, sittenhän siitä pääsi rauhaan. Tämänlainen kiertokulku oli silloinkin alkamassa, kun koneenkauppias tuli Kivirannalle. Viija sitä oli jo odottanut ja kun näki järvellä tulevan, niin keitti kahvin valmiiksi. Vieras oli siististi puettu, niinkuin herra ainakin.
Kahvin juotua, joka tapahtui jonkinlaisella juhlallisuudella sillä se oli sunnuntai valmistautuivat molemmat naiset menemään kirkkoon.
Hän meni taas ulos, käveli pitkin katuja, ja hyvä onnensa saattoi niin, että hän juuri ennätti erään kauppapuodin portaitten viereen, kun Lyyli tuli puodin ovesta ulos. Nyt hän pyysi »Kuuselan Kukkaa» torille kahvia juomaan, sillä siellä oli kahvin myyjä.
No sitte saanen tarjota lasin konjakkia kahvin kanssa? Kiitoksia, kyllä se menee. Ester, huusi Arnold. Ester ilmestyi ovelle tyynen ja totisen näköisenä, mutta huomatessaan pehtorin hänen kasvoinsa yli vilahti hentoinen hymy. Sitä ei kukaan huomannut. Kutsuitko minua, Verner?
Päivän Sana
Muut Etsivät