Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Mutta ennenkuin Joonas vielä oli ehtinyt tehdä päätöksensä, kuuli hän sisähuoneesta toisen miehen äänen, joka tähän asti oli ollut vaiti ja jonka hän luuli tuntevansa enonsa matkatoverin ääneksi. Olette vannonut väärän valan, sanoi toinen ääni. Teillä on arkussa kahdeksantoista tuhatta riksiä rahaksi lyötyä kultaa ja kolmekymmentä tuhatta lyömätöntä. Minullako?
Hartaalla osanotolla seurasi hän kaikkea työtä Suomen kielen ja kansallisuuden eduksi. Hän kuoli 22/2 1882. Räikkösen runoja on hänen eläessään painettu muutamiin sanomalehtiin, ja sittemmin useampia kokoelmaan »Kahdeksantoista runoniekkaa».
Kahdeksantoista vuotta oli kulunut siitä päivästä, jolloin patrona Rasmussenin esikoinen ja samalla ainoa lapsi muorinsa itsepäisyydestä sai tuon plebejisen nimen Olina, ja paljon on siitä ajasta muuttunut Grönlidissä. Uudet huonekalut ovat käyneet vanhoiksi, ja samoin on Rasmussenin laita. Hän lähenee tuntuvasti viisikymmenlukua ja päivä päivältä käy hän lihavammaksi.
Päivälliseksi hän tuli itse tuoden mukanaan komean kukkavihon, jossa oli kahdeksantoista lajia ruusuja, sekä pienen hajuvesipullon hopeasuullisineen. Ei kukaan antanut halukkaammin kuin Lotta täti, ja aina hän keksi erittäin somia lahjoja.
Kiitimme sitten ja kiireesti erosimme. Silloin jo tunsin olevani rakastunut, rakastunut niin kuin ainoastaan kahdeksantoista vuotias, koko joukon romaaneja lukenut nuorukainen rakastua saattaa. En silloin vielä tiennyt, saavuttaisinko vastarakkautta, mutta se epätietoisuus minua vaan kiihoitti. Luulin kuitenkin saavuttavani.
Hänen hukkumisensa oli sitä surettavampi, koska hän kävi jo kuudetta kuukautta raskaana; Angus Mac Aulay, hänen vanhin lapsensa, oli syntynyt noin kahdeksantoista kuukautta ennen, Mutta te taidatte olla jo kyllästynyt, kapteeni Dalgetty, ja tahtoisitte kenties nukkua.» »Ei millään muotoa», vastasi soturi. »Ei minua hiukkaakaan uneta; mutta minä aina mieluimmin kuuntelen silmät ummessa.
Poika ei nähtävästi hyväksynyt, että häntä tuttu niin pienenä piti, koetti siis nousta oikein seisomaan ja venyttää itseänsä pitkäksi, vaan pienenähän pieni pysyi. "Sinä taidat olla jo kahdeksantoista, kun olet niin iso ja pulskan näköinen", tuumi poika. "Sinä lasket nyt leikkiä poika, minä olen, en kahdeksantoista vaan kahdentoista." Siinä sitten alkoivat molemmat astumaan kaupunkiin päin.
Tämä nainen, Europan ihanin, nerokkain, suloisin, hän oli mun; rohkein unelma, mitä nuorukainen ikinä on uneksinut, se oli jokapäiväinen elämäni, ja minä olin vaan kahdeksantoista vuotias! Mutta se onni päättyi niin pian... LETHINGTON. Mies kostaa semmoista, eikä itke.
Ja nyt rupesi kardinaali mitä suurimmalla tarkkuudella tutkimaan La Rochelle'n karttaa, joka, niinkuin jo sanoimme oli levitettynä hänen pöydällensä, ja veti lyyjykynällä viivan siihen paikkaan, jossa kahdeksantoista kuukauden päästä oli tuo kuuluisa sulku, joka salpasi piiritetyn kaupungin sataman.
"Liisa on minun nimeni", sanoi tyttö ja huokasi raskaasti. "Joko olet wanha?" "En wanha, enkä nuorikaan." "Kuinka sitten?" "Kahdeksantoista." "Wieläkö isäsi elää?" "Wielä, hän on parast'aikaa sotapalweluksessa." "No, miten woit saada tohtorin liikkeelle ja miten olet woinut hankkia rohtoja ja muita tarpeita tällä ajalla?" "Minulla oli siksi waroja." "Woi, woi Liisa!
Päivän Sana
Muut Etsivät