Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Yleisö oli sangen vähälukuinen. Joku epäilyttävän näköinen, tummapintainen, vilkassilmäinen miespöytye. Eräs hakkaileva pariskunta, nainen jo museokelpoinen. Kaksi ajuria, jotka halulla haukkasivat lämmintä makkaraansa. Vihdoin yksi poliisi, joka myöskin oli pistäytynyt kadulta tänne virkistäytymään. Poliisin läsnäolo rauhoitti suuresti Johannesta.
Vastukset, jotka hänen pyrintöjään saattaisivat ehkäistä, tahtoi hän kärsivällisyydellä ja mielen lujuudella tieltään karkoittaa. Georg ensinnä alkoi etsiskellä sopivaa majapaikkaa. Nuo pari peninkulmaa, jotka hän oli vaeltanut, eivät olleet häntä väsyttäneet ja hän eteni kadulta toiselle, tarkastellen ilmoitustauluja, jotka ilmoittivat huoneita vuokrattaviksi.
Kaisa yritti vielä: »Onhan tässä talossa työtä ravakallekin miehelle, varsinkin jos itse lapioi lumetkin kadulta.» Partanen laski laskujaan, koputteli pieksujensa pohjilla lattiaa ja käski puhemiestä: »Riihen puimisesta sopisi myös mainita.
"No, menkää sitten, mutta lähettäkää tänne ylös joku kadulta kuka tahansa. Tapaattehan jonkun." "Kello käy yhtä." "Yövartian poliisipalvelian tahi naisen. Niitä on viljalta. Ne ovat niin usein pitäneet minulle seuraa. Parasta on, että he pitkittävät sitä loppuun asti." Hän vaipui takaisin tuoliin ja sulki silmänsä. Neitsyt ei kuullellut häntä. Hän oli jo ulkona ovesta.
Väkeä kokoontui sen talon ympärille, missä murha oli tapahtunut, mutta poliisin mentyä tiehensä melun-pitäjäin kanssa, hälveni pian väkikin kadulta ja kukin meni kotiaan. Junulla vaan ei ollut minne mennä. Yksinään hän seisoi nyt tuossa ulkona pimeässä. Isän itku ja rukoukset sekä muiden kiroukset humisivat vielä kamalina hänen korvissaan.
Vaan mitä toivoa olikaan näillä nuorilla, köyhillä orpo-raukoilla! Paitsi heidän köyhyyttänsä oli rouva Moes lukuun otettava, ja hän oli henkilö, jota ei suinkaan voinut laimiin lyödä. Hän kehui olevansa hyvää sukua, ja Kor oli ainoastaan löytölapsi kadulta. Kauan aikaa kului ennenkuin Kor ilmoitti tunteensa minulle; kuitenkin tiesin hänen salaisuutensa, kenties ennen kuin hän itse.
Herra kenraali, hän änkytti, herra kenraali, tässä on erehdys, suokaa anteeksi, erehdys... Hän peräytyi yhä enemmän, oikea käsi ohimolla ja hävisi näkyvistä. Jaana oli mennyt tainnoksiin. Salapoliisien täytyi kantaa hänet kadulta poliisikamariin. Parooni seisoi vähän matkan päässä ja mietti, menisikö hän sisälle. Hän näki, miten Jaanan pitkä palmikko lakaisi katukäytävätä.
Sarkkisen kartanolla leikkimajan ja tytöt siellä. Näki kaikki heidät erikseen. Ja äänet, joita kuului kadulta, olivat kuin kaukaista iloa ja riemua, jota olisi halunnut kuulla lähempää ja nähdä. Hän katseli Sarkkisen tätiä kysyvästi ja täti tulikin lähelle, kumartuen kuuntelemaan. Hyvin hiljaa, aivan kuin varoen muita kuulemasta, sanoi Nanna: En minä tahdo kuolla.
Me menimme nyt kummallisia, vanhoja portaita ylös, joitten rintavarustin oli niin leveä, että meidän olisi sopinut melkein yhtä helposti astua sitä myöden, varjokkaasen, vanhaan vierashuoneesen, joka sai valonsa kolmesta, neljästä tuommoisesta eriskummaisesta akkunasta, jommoisia olin huomannut kadulta.
Hän huomasi hyvin hyvästi hänen jo kaukaa kadulta huomanneen itsensä, vaan kääntäneen ainoastaan vähän päätään. Huono merkki ajatteli hän kävisikö tuuli ihan noin vasten kokkaa minulle? Hänen tultuaan lähemmäksi pisti hän taas ruumistaan esiin ja oli tulevinaan hyvin hämmästyksiinsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät