United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me tunnemme, kuinka paratiisin autuus tai helvetin ikuinen kadotus hänelle riippuu vastauksesta; me tunnemme, kuinka ainoa hellä ja puhdas, heikosti vaan kytevä kipuna tuon turmeltuneen, paatuneen miehen kivenkovassa sydämessä pelolla vapisee, tuleeko sen ijäksi sammua vai voikos se kenties vielä eloon viritä.
Vanha Asklepios itse saapuu varmasti, kun hän kuulee, että olen kreikkalainen. Oi, auttakaa auttakaa minä palan! kuolema ja kadotus, minä palan!» Ja rajusti kiljahtaen atenalainen kaatui lähinnä seisovien syliin. »Hän hourailee», upseeri virkkoi säälien, »ja raivonpuuskassaan hän surmasi papin. Onko kukaan muu läsnäolijoista nähnyt häntä tänään?» »Minä olen», muuan sanoi. »Näin hänet aamulla.
BOTHWELL. Kuolema ja kadotus, Lethington, te tahdotte minua pettää! Ihminen, käyttäkää järkeänne! Tämä on juuri mitä jok'ainoa Skotlannin aatelismies salaisesti toivoo ja josta etevimmät ovat keskustelleet tänä päivänä, kun teitä on yhdessä nähty. BOTHWELL. Minä olen vielä päihtynyt suudelmasta, jonka hän antoi, eikö tässä vaan ole paulaa viritetty?
Fariseenein hapatuksist' auta, Luoja, pyhän laupiutes kautta! Autuus. Tuota aina tuumaelin: Missä taivas, autuus on, Toisiltakin kuulustelin Turhaan! Olin toivoton Tarinaksi viimein luulin Koko jutun, kunnes kuulin: "Myönnyn" huulilt' impyseni Nyt mä tiesin enemmän! Piispoja jos rinnalleni Tuotiin, jouduit häpeään, Jos vaan kiistaeltiin noista Autuasten asunnoista! Kadotus.
Mutta minä sanon teille, minä, jonka sanasta haudat aukenevat ja kirkon ovet seljalleen lentävät, minä valalla vannon, että sinä hetkenä teihin kuolema kyntensä iskee ja kadotus aukaisee eteenne ammottavan kitansa, johon pienet pirut teidät kiljuen potkaisevat. Te kurjat pöllöpäät! Rohkenetteko vielä tehdä vastarintaa sille, joka on liitossa itse pimeyden pääruhtinaan kanssa?
Siinä se on taas sama Golgatha, Jot' olen kauhistunut vuosia! Voi, eikö päiväks'kään sen kirous Minulta poistu kova kadotus! Turhaan ma Kaanaan jätin meren taa: Sen kummut silmissäni haamottaa Miss' ikään liikun, minne käännähdän, Golgathaa kaikkialla säikähdän. Voi, miksi tuomitsinkaan vanhurskaan, Pyhimmän ihmisistä kuolemaan! Haa!
Täällä on kadotus ja onnettomuus ... tuolla, isänmaassasi, vapaus, onni, uskontosi, lohdutus, pyhimysten suosio. Valitse, mutta valitse pian, sillä hevonen on jo valjaissa, aamu koittaa, ja päivän valjetessa tulee meidän jo olla kaukana tästä kerettiläisten pesästä. Regina horjui. Munkin kasvot kovenivat, niinkuin ne olisivat olleet pronssiin valetut.
Hän sanoi itselleen, ettei se ollut mahdollista; Nymark ei sitä tekisi, ei ainakaan tahallaan. Hullua oli semmoista pelätä. Mutta yhtä kaikki hän pelkäsi. Jos ikuinen kadotus olisi äkkiä avannut hänen eteensä mustan nielunsa, ei hänen sielunsa olisi niin kauhistunut kuin nyt. Vielä pyrki hämärä ajatus ottamaan sijaa hänen mielessään.
Tuomari: Oletteko ajatellut, että teitä odottaa kadotus ja kuolema ja iankaikkinen helvetti, jos hiuskarvankaan verran totuudesta poikkeatte ettekä sano, niinkuin on asian oikea laita? Oletteko kaiken tämän ajatellut ja tyystin tuuminut itsenne ja omantuntonne kansa? Samuli Samulinp.: Olen tietenkin, korkea oikeus. Mitä te viivyttelette? Mitenkä olette asettanut sormenne? Hajalleen sormet!
ILMARI. Mikä on kestävä? kadotus: Hiillos ahjossa palava, Toista hiillosta paeten. Tulenruokia olemme Suursepon pajatulessa. ILVO. Mutta voimakas iloja Juopi virtojen valosta, Taitava takoja onnen Keksi ahjonsa tulesta. Heikot katkeran, kipeän, Mustan ja samean saavat. Niin opetti mulle äiti.