Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Vasta silloin he huomasivat, että Helander ja hänen rouvansa olivat kääntyneet jälelleen katsomaan ja nähneet kaiken. Voi, voi, päivitteli Kaarina. Nyt saamme kuulla kunniamme.
Kaarina näytti siltä kuin hän aina olisi jotain kaivannut, ehkä surrutkin. Hänen innostuksensa kouluun oli yht'äkkiä sammunut.
Kaarina oli muuttunut eduksensa, hän oli itsetietoisempi ja varmempi, ja hänen katseensa oli rauhallinen ja kirkas. Robert lähetti teillekin terveisiä. »Sano Hagmannille», sanoi hän, »että ihmisen tulee ajatella kansaansa ja ihmiskuntaa enemmän kuin omaa itseään, olkoonpa sitten vaikka omaa autuuttaankin.
Hänenkin kyyneleensä olivat kuivuneet ja hänen silmissään oli kuin ihmettelevä kysymys: »Niinkö, onko todellakin niini! Semmoinenko oli Robert?» Naimi ja Kaarina seisoivat käsi kädessä vastapäätä Anteroa toisella puolen haudan. Yht'äkkiä sattuivat heidän molempain katseensa häneen, niissä oli kuin jotain kehoitusta, rohkaisua heille itselleen vaiko hänelle?
Kaarina kutoi sukkaa, päätään nostamatta, kasvoilla teennäinen hymy. Kun Lauri hetkeksi keskeytti, lehteä kääntäen, sanoi Naimi: Ai, minulta unohtui sormustin ja meni. Eikö sinultakin, Kaarina, jotain unohtunut? Ei. Luenko vielä? Niin, lue vaan. Kaarina koetti tehdä äänensä ystävälliseksi ja myötätuntoiseksi. Mutta kun luku oli loppunut, nousi hänkin ja meni, mitään virkkamatta.
Mennään rantaan heitä vastaan. Hän pitää siitä niin, jos on saanut kaloja. Nyt laskee joku venhe sillan alitse! huudahti Kaarina, Siinä on kaksi herraa keskellä venhettä. Ne ovat varmaan ne! Herra varjelkoon, nyt se katosi! Kaarina peitti silmänsä molemmilla käsillään, ja koko hänen ruumiinsa värähti.
Silloin wetäysi wäkisinkin murheen rasittaman isän suu nauruun, ja silloin selweni hänelle selwenemistään, mikä kallis ja suuriarwoinen tehtäwä hänellä kuitenkin wielä oli, ja kaksinkertaisella innolla pyhitti hän elämänsä lapsensa kaswatukseen. Pikku Kaarina kaswoi ja waurastui siihen määrään, että hän woi ruweta pientä taloutta hoitamaan.
Sinä kysyt, mutta et luultavasti kuitenkaan vastauksesta sen enempää välittäisi. Mistä sinä sen tiedät, Lauri? sanoi Kaarina. Puhumme siitä joskus toiste. Puhutaan nyt heti, mennään teidän tupaanne, me juuri sitä varten lähdimme teitä vastaan. Ei se puhumalla... ja minun täytyy nyt ensin tavata äitiä.
"No", sanoi Antti, "kun Kaarina ja sinä olette yksimieliset, niin kaikki on hyvin. Minä seuraan teitä uudispaikkaanne ja katson, että saatte kotinne kuntoon." "Niin minäkin teen", virkkoi Pekka, "ja käyköön teille niin onnellisesti kuin minä teille toivon!"
Sitten luultiin, että he owat menneet toiseen kylään nuorten kemuihin, jotka tiettiin siellä olewan, mutta illalla palasi sieltä muita kylän nuoria, waan eiwätpä palanneet Matti ja Kaarina. Heillä oli toiset tuumat, toiset mietteet ja kirkko ei tuntunut heistä nyt tarpeehiselta, eikä nuorten kemut kylläksi wiehättäwiltä. Puolen wirstan päässä kylältä on jyrkkä=äyräinen ja sywä metsälampi.
Päivän Sana
Muut Etsivät