Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Oli kuin olisi joku raottanut ovea, joku vanha täti, talon tonttu, joka sukkasillaan tulee sanomaan hyvää yötä ja kuiskaten kysymään, onko täällä kaikki, mitä tarvitaan. Se oli seisahtunut oven pieleen, ollut siinä koko illan, tuo vanha kaappi, satavuotinen Morakello ja näytti nyt hyväntahtoisesti ja myhäellen minulle silmää iskevän. No, katsohan sitä!
Neljäs näytös. Perällä muutamia puita, joitten väliin on tehty liekku. *Juhana, Matti, Liisa, sitten Wasjka.* Juhana. Matti, laskeu alas siellä hetkiseksi! Matti. Enhän pääse! Työnnä se kaappi syrjään ensin. Juhana. Se on totta, se. Liisa. Voi, Juhana! Juhana. Mitä nyt? Liisako täällä? Liisa. Juhana kulta! Pelasta minut. Minä olen hukassa. Juhana. Mitä on tapahtunut? Liisa.
Kuinka hyvältä sentään tuntuu päästä kotia! Taas on suvi, minulla jo kahdeskolmatta. Pohjalammilla on häät. Kirjavalla vaatteella peitetty kaappi on alttarina; tämän satunnaisen alttarin edessä on kukitettu ryijy, ryijyllä on kaksi n.s. vihkipallia, joille parin on määrä polvillensa laskeutua.
Siellä täällä muutamia pölkkyjä, arkku vaatteita varten, kaappi talouden tarpeisin, kalastusneuvoja, metsästys-aseita ja valkea, puinen Kristuksen kuva mustassa puu-ristissä.
Kun sinä tulet kamariin, seisoo siinä kaappi, niinkuin tiedät, vasemmalla nurkassa, ikkunan vieressä. Siitä ei sinun tarvitse pitää väliä. Oikealla siitä, seinän vieressä, on arkku. Sen saat myös antaa olla, sillä rahat eivät ole siinä.
I:n KUVAELMA. Huonerähjä, jossa perällä ja oikealla ovi, vasemmalla ikkuna ja nurkassa musta uuni, jossa liedellä on kahvipannu tulella; ikkunan luona pöytä, jonka vieressä pari tuolia; oikealla seinällä vanha kaappi ja sen tällä puolen pieni pöytä ja jakkara. I:n KOHTAUS. Lapsimuori yksin. Paksu akka, likainen esiliina vyöllä, hommaa kahvipannun ääressä kuppien kanssa.
Kun kaappi sitte vihdoinkin lukittiin, seisoi kapteeni kyökissä jo kahdenkymmenennen kerran. Hänen katseensa oli nyt kuin miehen, jonka un annettu kylliksi kauan odottaa ja vaivaantua ja hän naputti sormellaan rouvan olkapäälle harvakseen nuhdellen: "Minun todellakin kummastuttaa, Gitta, ett'et sinä enemmän välitä siitä kirjeestä, jonka me tänään saimme".
"Isämme ei tosin koskaan käyttänyt sormuksia, vakuutti hänen Korkeutensa tänään, mutta kaikissa tapauksissa on tämä olemassa ja sitä on silminnähtävästi käytetty sinettinä, sillä olihan se isän kirjoitusneuvojen päällä; minä anastan sen ainoan kapineen edeltäpäin." Hän pisti sormuksen taskuunsa. Nyt olin vapautettu, sillä me menimme alas ja kaappi siirrettiin jälleen paikallensa.
Uunin luona nähtiin pumppulaitos, jolla kävi nostaminen vettä tornikaivosta seinään kätkettyä torvea myöten. Vasemmalla seisoi aimo kaappi, jossa paitsi hyllyjä pulloineen ja tölkkeineen oli vähäisiä rasioita, täynnä kivennäisaineita ja alkemistisia seoksia.
Nyt hän vasta havaitsi olevansa nikkari ja alkoi puhua kirkostaan aivan uudella tavalla. "Minulla on tässä tekeillä isonlainen kaappi", sanoi hän kerran, kun näytteli rakennustaan minulle. "Kuinkahan sille kaapille vielä käy? Kun eivät purattaisi..." "Minkätähden? Olenhan minä nikkari ja saan harjoittaa ammattiani tässä kaupungissa." "Tietysti.
Päivän Sana
Muut Etsivät