Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Pieni piiri oli kokoutunut opettajan ympärille, toiset istuivat pöytien ääressä korttia lyöden, mutta usein hekin höröstyivät kuulemaan mitä opettaja luki tai selitti, ja moni peli meni siten pilalle. Miehet vähitellen alkoivat luottaa opettajaan ja lausua ajatuksiansa enemmin peittelemättä.
Se on tässä vanhan Morgonbladetin vuosikerrassa 1832, sen 26 n:rossa ja on näin kuuluva: »Saako pappi pelata korttia? Se on kysymys, johon kristikunnan vanhimpina aikoina olisi vastattu; ei! ja niin pitäisi siihen kai vieläkin vastattaman.
Mene sinä yksin vaan; minulla ei ole sitä vastaan mitään". Tietysti nyt Lentskin jäi kotiin ja oli äreämmällä päällä, kuin kohtuullisen miehen tulee, sekä Leijonassa käydessään, kuin kotona ollessaan. Lents ei ollut ikipäivinään pidellyt korttia taikka keilapalloa kädessä, jota muut ajan vietoksi ja huviksensa tekivät.
Herpertti oli tietysti myöskin siellä, ja joi ja löi korttia ja nauroi ja lauloi hänkin. Puhe kääntyi illemmalla tavalliselle uralleen. "Mutta kuules nyt, Herpertti!" sanoi nimismies. "Sanohan nyt todellakin, milloinka sinä, poloinen, viimeinkin nait!" "Kyllä minä naisin, naisin minä; mutta kun en löydä oikein mieleistäni. Kyllähän niitä tulijoita olisi, mutta tämä mies ei huolikaan joka tytöstä.
Etpä en sikertaa lyö korttia mustalaisen kanssa, Gunnar Haugen, mutta ole varoillas ett'et nyt saa 'Mustaa Pekkaa'. Saat sekoittaa kuinka paljon tahdot ja pitää tarkasti silmällä, mutta kenen luulet saavan pampun ja voittavan pelin se olen minä, minä, etkös ymmärrä, sinä roisto!"
Talossa oli hyvin usein yövieraita, joita ihmiset säännöllisesti pitivät karkulaisina, olivatpa ne sitten keitä tahansa. Niin ikään oli siellä taas aivan julkisesti alkanut ahkerasti oleksia miehiä, jotka sen ajan, kun Vennu istui linnassa, olivat olleet hiljaa kuin myyrät. Tavallisesti siellä ryypättiin ja pelattiin korttia.
Syrjälän isäntä oli aikonut sanoa provastille, että täällä joka päivä lyödään korttia," sanoi taas emäntä ja kokoili ruokia pöydältä pois. "Eihän me pelata kuin myllyä," sanoivat pojat. "Mitä sitten, yhtä kortin lyöntiä se on sekin," sanoi emäntä ja meni pois.
Ja tiedättekös mitä: koko sillä aikaa, kolmena yönä, ei kirkonkylässä tohdittu pelata ollenkaan korttia.» »Jumalan varoittava ääni», virkkoi emäntä hartaasti. »Se pani: u-oo-a-iiu-ä-öö!» »Herra armahda! Hyi!» »Ja sitte taas: oi ooi oi ooijaa!» Tytöt sykertyivät takkakivelle kauhistuneina. »Niin se pani.» »No vieläkö se nyt aina...?» »Tuota, no, pastori meni sydänyöllä siunaamaan kirkkomaata...»
Suurella korskalla ajoi hän joka viikko kaupunkiin, jossa kerskaten pani satamarkkaset liikkeelle. Yökaudet nähtiin hänen uljas hevosensa seisovan kapakan ääressä sillä välin, kun hän itse sisällä löi korttia ja joi vuoroin viinaa ja olutta, vuoroin poreilevaa sampanjaa. Näin hän jo kahdeksan vuoden sisään oli tyyten hävittänyt suuren rikkautensa.
Kuka lienee ensikerran ilmoittanut vanhemmilleni, sillä he asuivat ulottuvissa, että siellä lyödään korttia ja poikanne paraana miehenä.
Päivän Sana
Muut Etsivät