Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Näin sanoen Sofia lähti kävelemään. Hän tuli kohta muutaman ladon luo, jossa muutamat pojat palvelivat neljää kuningasta eli löivät korttia. Näiden joukkoon kuului myös Sofian toivorikas poika, Hannu. Muuan sämpylänkauppias, joka istui ladon ovella ja katsoi karsaasen, sanoi, nähdessään Sofian, hiljaa Hannulle: "Pane paperit syrjään!
"Olenhan minä pyytänyt teitä olemaan puhumatta tästä asiasta", sanoi herra von Weissenbach arkatuntoisella kiivaudella, sotkien korttia, jotka pastori oli hänelle sill'aikaa antanut. "Antakaa anteeksi", vastasi pastori, "minä olin sen kokonaan unohtanut; mutta tiedättehän: sydämestä suu puhuu. Eikö niin, armollinen neiti?" Roosa ei vastannut hänelle mitään.
Sentähden ei hän, vaikka oli kuulunut heränneiden joukkoon ja yhä vieläkin siihen kuului, kantanut sitä pukua, jota nämä tavallisesti käyttävät. Hänellä oli vain sarkainen, suora nuttu ilman korttia ja kaksinappiset, mustat liivit pystykauluksineen. Mutta kasvoista ja koko käytöksestä näkyi, että hän oli uskonnollinen.
Katsokaatte, Patrunessaseni, asian laita on sellainen, että paroni lienee kesällä salaa oleskellut Tukholmassa, siellä lyönyt korttia ja voittanut sekä niillä varoilla elättänyt perhettänsä ja vähän maksanut velkojillensa. Mutta äkkiä onni muuttui, tuuli kävi vastaiseksi, ja paroni joutui kovaan pulaan.
Olli kaiveli viimeiseen nappiin asti aarteensa ja täytti kassan. Mutta kun kortit jaettiin, niin eipä Ollille annettukaan hyviä korttia. Vaan ei Olli siitä huolinut. Viha ja pelin into kiihoittivat häntä, ja hän kirkasi ensimmäiseksi "nakki", ja "mikä valttia?" "Pakat, sanoi asikkalainen", huusi Ville.
Mutta eikö todellakaan miehesi ole kertonut, kenen seurassa hän vietti eilisen illan? BERTHA. Ei, hän ei ole tahtonut sitä minulle sanoa. AMALIA. Ai, ai, ystäväiseni, tuopa kuuluu pahalta! Mutta älä ajattele enää koko asiaa koeta unhottaa kaikki tyyni! Puhutaan jotakin hauskempaa, iloisempaa! BERTHA. Hän siis kumminkin lyö korttia, niinkuin välistä olen pelännytkin.
Hanno kertoi juurtajaksain kuinka onnettomasti oli eilen käynyt Jokelassa Silmun kylässä. Heinätalkoita oli sielläkin pidetty. Rankkasade oli kastellut kaikki heinät. Kerrassaan kaikki. Silloin oli Jokelan isäntä väelle huutanut: syökää ja juokaa nyt tänään ja tulkaa työhön ensimäisenä poutapäivänä. Viinaa oli ollut viljalta. Korttia oli lyöty, riidelty ja rehkitty.
Tämä järjestelmä poistaa, kuten huomaatte, kaiken kaupan yksityisten väliltä. Haluatteko nähdä, minkälaisia luottokortit ovat?» »Huomaatte», jatkoi hän, kun minä uteliaana tutkiskelin hänen antamaansa korttia, »että se on asetettu määrätylle dollarisummalle. Olemme säilyttäneet tuon vanhan sanan, mutta emme itse asiaa.
Myrkyttämisjuttu. Mainiota, syyttäjänapulainen sanoi. Mutta hän ei lainkaan pitänyt sitä niin mainiona: yöllä hän tuskin oli silmiään ummistanut. Hän oli ollut erään apulaisen lähtiäisissä, siellä oli juotu paljon ja pelattu korttia kello kahteen asti, sen jälkeen ajettiin naisten luo siihen samaan taloon, missä kuusi kuukautta sitten Maslovakin vielä oli ollut.
"Niin on, olisimme jo valmiit lähtemään vaikka maanantaina, mutta se kun ei ole oikein onnellinen päivä, niin lähdemme vasta tiistaina". "Mielelläni minä mukaanne menisin", sanoi eräs joukosta; "tahtoisin jonkun sukkakauppiaan kanssa korttia lyödä". Antti painoi päänsä alas; hän, näet, odotti taas jotain pilkkaa. Viimeksi puhunut huomasi sen ja jatkoi: "Kuules Antti!
Päivän Sana
Muut Etsivät