Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Useat hänen entisistä tuttavistaan, jotka eivät voineet kärsiä Napoleonia eivätkä koko uutta hallitusta, katsoivat Mériméen suorastaan pettäneen heidät. Epäilemättä tunsi tämä itsekin joutuneensa jotenkin ikävään asemaan, mutta koska asia nyt kerran ei ollut autettavissa, rikkoi hän nuo tuttavuus-siteet ja lakkasi käymästä muutamissa salongeissa.
Asioiden näin ollen olisi hän kernaasti lakannut käymästä Ellin luona, joka päivästä päivään kävi hänelle yhä armaammaksi, ellei hän olisi havainnut välttämättömäksi käydä noiden onnettomien luona rohkaistakseen heidän masentuneita mieliään.
TEEMU. Taidatko kieltää suuni käymästä? Eikö ole minulla valta puhua? ESKO. Sama valta kuin minullaki. TEEMU. Sinä et saa puhua, kuin vanhempain ihmisten luvalla. ESKO. Mistä syystä? Olenhan sanonut, että henki-rahan minäkin edestäni maksan. TEEMU. Sinä? Yksi esivallan pienemmistä; jonka taidan tappaa koska hyväänsä, kuin vaan jätän viisi kopekkaa rintas päälle.
Minä olen nähnyt paljon maailmaa ja olen havainnut erittäinkin kahden asian vaikuttavan paljon meidän arvoomme seura-elämässä, nimittäin: sen kaupunginosan, jossa asumme, ja sen kirkon, jossa käymme. Minä toivon, ett'et lakkaa käymästä siinä kirkossa, jossa parhain osa Newyorkin asukkaista käypi. Yleensä ei miehen tule laisinkaan sekaantua naisen uskonnollisiin asioihin.
Minäkin olen kuullut, että Kolisella on uusi ja kummallinen kello, missä se nyt on?" sanoi joku kirkkomies. "Kyllä kaiketi se on niin koreasti herennyt käymästä", ehätti Tiitus sanomaan, nauraa wirnistellen. "Kuulithan sen, ettei se ole ... mutta eihän sitä toki kaikille luuletko tapuliin pääsewäsi?" sanoi suntio ja hän oikein wapisi hätäymisensä tähden.
Luonnon hymy oli kuin leipää. Kotiin tultuansa oli Grönberg kyllä kuullut, että Hautalan Janne sairasti, mutta monet virkavelvollisuudet ja puuhat olivat häntä estäneet käymästä tervehtimässä ystäväänsä. Eräänä päivänä hän sen kuitenkin otti vasiten tehdäkseen. Nähtyään, kuinka laiha ja kuihtunut tuo äsken vielä voimakas mies nyt oli, hämmästyi hän.
Kun kainous esti Annin käymästä Lukulassa kirjoja lukemassa, otti hän Iikalta kirjoja lainaan ja luki niitä lomahetkinä kotonansa salaa, ja kätki lukemasta päästyänsä kirjansa huolellisesti, ett'ei hänen isänsä niitä näkisi, ja niin hän koki ravita kaipaavaa henkeänsä, johon lapsuudessa oli kipinä pudotettu, ikään kuin sattumalta, tuolla lapsuuden ystävän kodissa.
"Kävitkö vai etkö?" "Kävin", vastasi Anna, joka oli mennyt vielä tavallista vaaleammaksi. "Lotta on sairas ja suruissaan, sentähden minun täytyi käydä " "Täytyi", toisti Hovilainen, seisattuen Annan eteen. "Et taida enään muistaa, että minä kielsin sinua siellä käymästä". "Tiesinhän minä", vastasi Anna hiljaisesti, "että se teitä suututtaisi, mutta "
Damikin oli luonnollisesti usein sisarensa luona, mutta sitä ei nuori uudistalokas tahtonut suvaita, sillä hän sanoi, eikä vaarinkaan, että hänen sillä tavoin täytyy elättää täysikasvuista poikaa: näin suuressa talossa et muka voi pitää vaaria, ettei palvelija pistä hänelle yhtä ja toista syötävätä. Hän kielsi sen vuoksi Damin käymästä talossa muulloin kuin sunnuntai-iltoina.
"Kuka tuo oli?" kysyi Helena, katsahtaen pihalle. "Entinen naapurin Juho", virkkoi Valpuri ja kääntyi niin kylmäkiskoisesti kuin mahdollista katsomaan menevätä. "Ahaa", sanoi Helena tyytymättömällä äänellä, "joko se junkkari on tullut kotiaan? Kielsinhän hänen silloin täällä käymästä. Sitä ei hän enään muistane".
Päivän Sana
Muut Etsivät