Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
"En voi", vastasi Bengt ja pudisti päätään, "minusta tuntuu, kuin kääntäisi Vapahtajakin minulle halveksien selkänsä vain sinä, Ester, armahdat..." "Mutta etkö käsitä, Bengt, että minun armahtavaisuuteni on vain kipinäinen Hänen armahtavaisuudestaan?" "En käsitä mitään, en tiedä mitään tunnen vain kaksi asiaa: sisäisen ja ulkonaisen pimeyden ja sinun kätesi, joka kannattaa minua..."
Minä olen sanonut amen teidän sanoihinne, Lauri-setä, Ja lieneehän minussa miestä sanomaan se vieläkin kerran, jos niin tahdotte, vastasi hän suorasukaisesti ja astui samalla pari askelta lähemmä. Niinpä tule sitten ja ojenna minulle kätesi, ja jääkööt kaikki unohduksiin! sanoi Larsson.
Linkalla ovat juuri molemmat kädet täynnä pannuja ja vateja, joita hän ei saata laskea pois; isän nähtyään lausuu hän sentähden mitä lempeimmällä, sointuvalla äänellä: "Hyvää huomenta, rakas isä kultani; ole hyvä, isäseni, ja ojenna tänne kätesi". "Miksi niin?" kysyi vanha herra, mutta ojensi kuitenkin kätensä.
Anna kätesi minulle; minä kertoessani elämäni vaiheita muistan silloin, ettei tämä ole mitään unennäköä, mikään valekuva, että sinä, sinä Maria, nyt olet minun«. Maria ei paljon näitä Johanneksen sanoja kuullut; hänen sydämensä, hänen sielunsa läpi lensivät ajatukset entisistä ajoista, jolloin hau iloisena, kevytmielisenä täällä oli juossut.
Hän kuvitteli itse olevansa tuolla... Olenko otollinen sinulle, Herra? kysyi hän itseltään. Sinun aamuaurinkosi paistaa ja lämmittää... Sinun kätesi lepää päällämme... Hän tunsi syntisyytensä, tunsi syvällä sydämessään, että raskas, kovin raskas oli hänenkin syntitaakkansa. Eipä ollut hänkään jaksanut elää Herran tahdon mukaan... Suuri syntinen, suurempi, riettaampi hän oli kuin yksikään muu...
Sinä olet minun suuri lapseni, se on nyt ja aina tärkeintä kaikista, ja minä vaadin tottelevaisuutta nyt.» »Anna minulle kätesi», sanoi Esteri. »Sinä olet minun isäni, äitini, veljeni, ystäväni. Minä en kaipaa koskaan ketään, kun sinä olet lähellä. Enkä pelkää mitään. Miten olimme ennen niin outoja?» »Hyvä ystävä». sanoi Rautiainen pyytävästi. »Yksi lause vain enää.
Minä menen tuota Marceline-raukkaa katsomaan, jonka tuo Figaro, en tiedä mistä syystä, on iskenyt suonta jalasta: etkö sinä myös tule sinne? ROSINA. Minä tulen heti sinne ylös. BARTHOLO. Koska rauha on solmittu, kultaseni, anna minulle kätesi. Jos sinä voisit rakastaa minua, ah! kuinka onnellinen olisit! Jos te voisitte miellyttää minua, ah! kuinka teitä rakastaisin.
Anna minulle kättä sen lupauksen vahvistukseksi? Henrik tahtoi sanoa jotakin. Ellen rypisti silmä-kulmansa ja ojensi hänelle kättä. Ei sanaakaan, se ei maksa vaivaa. Anna mulle vaan kätesi! Henrik puristi hänen kättänsä. Ellen hymyili, kumartui ikäänkuin suutelemaan, mutta vetäytyi kohta säikähtyneenä takaisin, rupesi hyräilemään laulua ja meni ulos huoneesta.
"Koko työ kestää ainoastaan muutaman silmänräpäyksen ja, jos sinä ojennat minulle kätesi, niin joutuu matka kahta nopeammin. Tässä ovat, viilat ja tässä on veitsi." "Anna se minulle," Klea pyysi. "Tämä terä on terävä ja kirkas ja, kun minä sitä katselen, niin se ikään kuin pyytää minua ottamaan sitä mukaani. Luultavasti minä kuljen yöllä yksinäni erämaan halki."
"Minä en ole Gudulan veli", sanoi Mayer Anshelm, katsoen vakavasti ruhtinaan säkenöitseviin silmiin. "Et hänen veljensä no, mikäs sinä sitten olet?" "Minä olen hänen ystävänsä, hänen sulhasensa, hänen vastainen miehensä. Tule, Gudula, laske kätesi minun käteeni ja sano herra maakreiville, että minulla on pyhä oikeus tässä seista, että sinä tahdot ruveta vaimokseni!"
Päivän Sana
Muut Etsivät