Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Sillaikaa vereen tottuneet ja siitä innostuvat gladiaattorit kerääntyivät tyyninä taistelevien ympärille sieramet laajenneina huulet virnissä silmät kiiluen pälyten toisen veristävää kurkkua ja toisen lihaan painuneita kynsiä. »Habet, habet! he huusivat hirnuen paukuttaen väkeviä käsiään.
Jo huomenaamuna oli hän siellä kaupanteossa ja saapui samana iltana illan pimetessä Virtalaan, missä iloisin kasvoin sanoi Aunolle: Nyt sitä minä olen taas talon isäntä ja sinä tulenpalava talon emäntä. Auno löi käsiään yhteen ja huudahti: Nyt kummia kuuluu! Mistä pilvestä se nyt putosi? Ei ole pilvestä, maasta se on kotoisin ja maaksi se on jälleen tuleva, sanoi Mikko.
«Maammoseni!» lausui Gabrielle, «meidän täytyy luultavasti pitää vähäsen huolta Petrea raukan puvusta. Muuten hän ei varmaankaan tule näyttökuntoiseksi.» Mutta Louise otti mitään virkkamatta Petrean vanhan harsoleningin, valvoi yli puolen yön ja uudisti sen omilla nauhoillaan ja pitseillään, niin että se tuli entistänsä sievemmäksi. Petrea siitä hyvästä suuteli hänen toimeliaita käsiään.
"Kunnon mies, tuo vouti!... Hänelläpä vasta on sydän", sanoi kapteeni, palattuaan iloisena huoneesen, ja hieroen pakkasesta kohmettuneita käsiään. Mutta voimalliset ruoat teurastus-aikana tekivät isän sairaaksi! Lääkäri kehoitti häntä juomaan vettä ja kävelemään vahvasti totikestit ainoastaan silloin tällöin olivat vaan virkistykseksi.
Katsojat, jotka aina tähän saakka olivat pysyneet hiljaisina uteliaisuudesta, hämmästyksestä ja pelvosta, heräsivät ikään, kuin unesta ja alkoivat kovasti taputtaa käsiään ja huusivat: "Varon, Varon!" Mutta yht'äkkiä vaikenivat he huutamasta; sillä näyttämölle astui toinen Theramen, joka alkoi korkealla, maltillisella ja rauhaisella äänellä lausua osaansa.
Se on koonnut voimia lyhyen levon ajalla, se kierelee hänen sielussaan, se tarttuu joka hermoon, joka lustoon, hän nousee istualleen, pusertaa molempia käsiään ohimoille ja kuiskaa nyyhkien: "niin se on ... niin on ... hän on poissa ... minä en saa koskaan nähdä häntä ... ei koskaan..." Siten kuluvat yön hetket, aamu koittaa ja hän nousee ylös.
Töissä häärivät vanhemmat koettivat, mikäli mahdollista, karttaa ulkotoimiaan ja sisään tullessaan käsiään hieroen ja ruumistaan puistatellen sanoivat: »Kiittää kun saa olla sisällä lämpimässä», ja lisäsivät puita uuniin tai jouduttautuivat peltejä kiinni saamaan. Nikkilä istui, vanhat turkkirehjut yllään ja suuret huopasaappaat jaloissa, kadunpuoleisen ikkunan ääressä ja katseli ulos.
Punerva tukka oli alkanut jo harventua päälaelta, tehden lakean otsan tavattoman pitkähkön näköiseksi. Hänen esiintymisessään ja liikunnossaan ilmausi samalla kertaa jotain pöyhkeää itsetietoisuutta sekä kaihtelevaa arkamaisuutta ja nähtävällä huolekkuudella koki hän peitellä tavattoman punaisia käsiään. Se oli talon isäntä, rikas kauppias Esaias Montell.
Lopulta istahti hän huohottaen pöytään kaataen lasin konjakkia kitaansa, josta oli läkähtyä. Rimpinen taputti tälle kaikkein enimmän käsiään, kuin ilosta ja riemusta hullautuneena. Vihavainen, innostuksen yhä noustua, hyppäsi nyt tasajalassa pöydälle, vaatien hiljaisuutta.
Kaikki hikoavat; valkea-ihoiset käyttävät ahkerasti nenäliinoja; värilliset käyttävät yhtä ahkerasti käsiään, käsivarsiaan ja paidanhihojaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät