United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän näytti surulliselta, ehkei oikeastaan huolien masentamalta, sekä olikin kai kylläksi ponteva ja elinvoimainen luonteeltansakin paria silmänräpäystä kauvemmaksi aikaa heittäytyäksensä täydelliseen työttömyyteen. Kopasta otti hän pienen kääryn, jonka hän kuori auki, levitti polviensa yli ja katsasteli tarkastelevin silmäyksin.
Mistä me raukat saamme rahaa siihen? oli hänen ensimmäiset sanansa. Kari veti esiin tuon kuusisolmuisen kääryn ja näytti hänelle kaksikymmentä kiiltävää taalaria. Mistä sinä ne olet saanut? kysyi Torger katsoen suurilla silmillä. Ne ovat sinun ja minun hikipisareita vuodesta vuoteen, vastasi Kari. Niillä meidän nyt tulee rakentaa onnea pojallemme, muutoin kait siitä ei koskaan tule mitään.
No niin, onhan se hänen asiansa ... ja Colette taas on kyllä rikas ollakseen välittämättä hänen rahoistansa...» Tässä taputti viinikauppias pyöreää vatsaansa, joka pullotti kuin rahapussi. Erään toisen kerran toi hän tullessansa kääryn sanomalehtiä, jonka hän viskasi Elyséen vuoteelle.
"Myöhemmin," Publius sanoi päättävästi, "sillä nämä seikat koskevat minua itseäni ja minä seison tässä Rooman valtion nimessä, jonka palveluksessa minä olen. Jo tänään saapuu tänne Juventius Thalma tasavallan lähettiläänä ja tämä kirjoitus valtuuttaa minut hänen sijaisekseen siksi kun hän tulee tänne." Euergetes otti sinetillä suljetun kääryn jonka Publius hänelle antoi.
Colombo, joka ei luullut pälkäästä pääsevänsä, tahtoi kuitenkin että hänen tärkeä löytönsä tulisi maailman tiedoksi ja kirjoitti pergamentille lyhyen kertomuksen matkastaan, kääri sen vahakankaan sisään, piirsi osoitteen Espanjan kuninkaalle ja kuningattarelle, sulki sitten kääryn pieneen tynnyriin ja viskasi tämän mereen.
Herttua taas muisti nuo laatikkoon unhotetut paperit. Hän otti ne säilöstä ja huomasi niiden olevan kääryn tuoksuvia kirjeitä, jotka kaikki olivat sidotut yhteen rutistuneella silkkinauhalla. Tarkemmin kääryä katsellessansa tunsi hän Kristianin suuren ja säännöttömän käsialan, jota hän viime kuukausina ei ollut nähnyt muissa papereissa kuin velkakirjoissa ja maksuosoitteissa.
Elkää katsoko sen sisään, lahja ei ole niin suuri kuin ansainneet olisitte, mutta luulen sen toki moninkertaisesti palkitsevan kyyti-rahan", sanoi vieras, samassa ottaen matkarepustaan erään kääröksen, joka nähtävästi oli ennen jo jonkun halvemman vaatteen sisälle kääritty. Kyynel silmissä otti Jaakko vastaan tarjotun kääryn ja kiitteli ja kosteli moneen kertaan.
"Merestä, läheltä meidän rantaa". Provasti vaipui jälleen tuolilleen. "Minun olisi pitänyt se arvata. Jumala! kuin kauan sallit sinä vääryyden, rikoksen riemuta?" Sorvarin muori tuli nyt kamariin ja laverteli, miten hän rannalta oli nähnyt jotakuta kääryn tapaista uiskentelevan meren pinnalla.
Joe laskeusi polvillensa, voidaksensa paremmin avata sitä, ja, koko joukon solmuja purattuansa, veti ulos ison ja raskaan kääryn tummaa vaatetta. "Miksi sinä tätä nimität?" kysyi Joe. "Uutimia!" "Ahaa'" vastasi vaimo nauraen ja nojautui eteenpäin, käsivarret ristissä. "Uutimia!" "Sinä et suinkaan aio sanoa, että otit ne alas renkaineen päivineen, kun hän vielä makasi vuoteessaan?" kysyi Joe.
Hän otti sen ylös ja pisti poveensa, ja aamulla sen jälkeen, vettä kaduilla huutaen tarjoillessaan, seisahtui hän muutaman puodin eteen, jota piti eräs Tangerista oleva Maurilainen, joka möi koristeita ja haju-aineita Zacatinissa, ja pyysi tätä selittämään sisällystä. Maurilainen luki kääryn tarkallisuudella, pyyhkäsi partaansa ja naurahti.