Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Maista veli, vaan maksakin! Anna minulle viiden pennin edestä! Minulle kymmenen! Anna minulle viidenkolmatta pennin edestä! Säästä minullekin markan edestä! Se oli Ralle. Eipä jäänyt paljon jälelle tavaraa Juusolle ja aina yhä joku osti. Anna minulle yksi ilman edestä! pyysi joku. Kenkki on kuollut ja ilmanannista sakotetaan! vastasi Juuso. Anna minulle viidenpennin edestä velaksi!
Ja entäs Tyyskän Maija, lisäsi Juuso. Täältä lähtiessään ei hänellä ollut kunnon vaatteita päällä, vaan nyt on emäntänä, ja kun mennä talvena kävi täällä, niin vihtoriinissa kyöhäsi. Vanha ja rumapa tuo oli se Maijan ukkoraja, näinhän minä tuon, moitti vaimo. Ja sitkeään oli pitänyt sitäkin saadessa, aivan oli ollut hajoamassa, ennenkuin oli Maija saanut pappilaan sen ukon.
Milloin sitä sinäkin joudat? et koskaan! Silloin, kun on viikko pyhiä ja tynnyri voita! Juuso, sinä ainakin lähdet? Ei junnahdakaan, sanoi Kelkan Matti. No, jos mies olet! No, tässä on miestä kuin merenmujetta, vaan ei sittenkään! Ei todellakaan meillä sovi lähteä nyt. Meillä on lauluharjoituksia jälkeenpuolisten, emmekä ole vielä puolisella käyneet, ja monta muuta syytä, selitteli Jaakko.
Sinne taitaa tulla naisia, joita ei uskalla puhutella kuin kissan selästä! arveli Juuso. Se heitä puhuttelemaan isosti rupesi pakkelehtamaan! Kun olisi tuo meidän emäntämme siellä, niin hänen kanssaan tarinoisin koko sillan. Loukko-Jussina minä aion olla. En menisi koko pitoihin, jollen olisi heidän armolaisensa! Samat sanat, vaikka vähän hiljempaa!
Ja kuule Juuso! milloin sinä alat sitoa Tolarin Latinan-kielioppia? Sillä kai on kiire. Tolari, entinen pallinlyöntitoverini, oli maalarin poika ja siitä sai hän leikkinimekseen Tolarin. Kyllä minä heti koulusta päästyäni alan. Minullakin on puolipohjattavina hänen saappaansa. Jaakko otti muutamat anturat katseltavikseen.
Eipä taida olla siellä sitä miestä, joka uskaltaisi pistää käpäliänsä alle. Vaan asettuipa sieltä muuan kopin ottoon. Se oli Kauppilan Juuso, pienen pieni pojannasta. Siinä nyt Juuso ojennetuin käsin ja nokka taivasta kohden liikkui askeleen oikealle, askeleen vasemmalle, eteen taakse, sen mukaan, kuin pallin kulku näytti hänestä vaativan, kun se laskeusi kaaressa ja tuuli sorteli sitä syrjään.
Toveruutemme uudistui ja kolmanneksi liittyi meihin Antin sijaan Kauppilan Juuso, entinen pallinlyöntitoverini ja koulukumppanini alhaisemmassa opistossa. Juuso oli muutaman entisen hevosmiehen poika. Hänkin samoin kuin Jaakkokin eleli hyväin ihmisten avulla ja suurimpiin tarpeisiin sai hän holhoojaltaan aina jonkun pennin siitä vähäisestä omaisuudesta, mikä isävainajansa jälkeen jäi.
Eihän tuota ole vielä syötykään! virkkoi Juuso. Heitetään se työ huomiseksi! Elä heitä huomiseksi, mitä voi tänään tehdä! Tahdotko, Jaakko, voitaleivän? Onko sinulla? Ei sitä ole, vaan saahan tuota tarjota! Emäntä hoi! huusi Juuso emännälle, joka pani uunia lämpimään. Punnitkaapa meille viisi naulaa leipää! Häh! kysyi emäntä, sillä hän oli hyvin huonokuuloinen.
Terve veikko! sanoi Lämsän Maija, kun koira jalkaan tarttui, oli Jaakon leikillinen vastaus. Hän pani juuri muuatta vasta sidottua kirjaa puristuksiin. Terve, terve, naapurini! joll'et tuota leikiksi katsoisi! vastasi Juuso. Hän kaateli valmistettua mälliainesta kääreihinsä. Eikö tahdota lupaa täksi päivää? kysyin. No ei tuo sen pahempi olisi! vastasi Jaakko.
Jos meillä olisi aikaa kuin teillä, eikä kiireestä puhetta mitään, niin lähtisimme mielellämmekin. Syödään puolinen siellä maalla, esitteli Ralle. Tämmöistä joukkoa ei syötetäkään viidellä leivällä ja kahdella kalalla! virkkoi Juuso. Kyllä minä maksan teidän edestänne, lupaili Ralle Jaakolle ja Juusolle. Ei, miehet, rakkaat veljet, käytä nyt lähtö.
Päivän Sana
Muut Etsivät