Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Kenen sydän, lausui puhuja, ei innosta ja salaisesta ilosta sykähtelisi ja huulet värähtelisi hienossa hymyssä kun istuessaan koulun tomuisilla penkeillä vaikka osaamatta läksyjäänkin äkkiä juolahtaisi henttunsa mieleen? Tuotiin kahvia ja puhuja esitti silloin Amorin maljan ja se juotiin kahvissa. Sepä oli kaunis puhe! arveli Ralle minulle ja minä myönsin.
Hän katsoi kelloaan, sillä kun hän oli hyvin säännöllinen, ei hän tahtonut tulla liian myöhään konttooriinsa, jossa hänen piti olla puoli kaksi. Ja palvelijatarta käskettiin kiirehtimään kahvia pöytään. Se juotiin kuumana, mutta silloin ilmoitettiin vieras, joka saattoi perheen unohtamaan kaiken muun.
Näytti melkein siltä kuin jokainen heistä olisi tuntenut hänet jo kymmenen vuotta! ja he olivat oikein kohteliaita miehiä kaikkityyni, pikkukauppiasten ja ammattilaisten poikia. Tanssittiin ja juotiin, ja koko ajan muodostui luja muuri Rejer'in ympärille.
Viimein sanoi Antti: "Tänä talvena teemme iloiset häät; minun poikani on 24 vuoden vanha, ja sinun tyttäresi 20 vuoden, nyt annamme heidän mennä naimisiin, eikö niin?" "Tietysti." Kädet lyötiin yhteen, ja vahvikkeeksi juotiin vielä lasillinen viinaa. Näin solmesivat isät lasten asemesta lemmenliiton, mutta missä olivat lapset itse?
Se juotiin ja jatkettiin siksi, kunnes piti poistua Ylä-Kämpistäkin, jonka lasku nousi toista sataan markkaan. Alppilasta sitten Mauritz Ahlfelt soitti virastoonsa, ettei hän tänään voi »tulla ylös.» Hän herätti jo ensimmäisellä taulullaan tavallista suurempaa huomiota. Sekä sanomalehdet että yleisö ottivat sen suosiollisesti ja suojelevasti vastaan.
Sitte juotiin kahvia, ja kaikki oli niin miellyttävää ja maistui Villiamista niin oivalliselta.
Pyyhi kyyneleesi ja pane rauhassa nukkumaan, tai rupea ennemmin papin paitaa neulomaan; kyllä sinun viikon päästä viimeistään pappilaan vien, saatpa nähdä. ANTTI. No lähtään viimeinkin pois. HOPPULAINEN. Poies aina, poies aina, vaikkei mielikään tekisi. "Ei se kahvi kuumaa ollut, kun erojaisissa juotiin, Se pisara oli kuumempi, joka poskilta alas vuoti." Tulethan pian takaisin, isä!
Alarik yksin käveli edestakasin, kierteli viiksiänsä ja näytti olevan ihan toisessa mielialassa kuin muut. Hänen ärtyisyytensä ja hermostumisensa oli tähän saakka päivä päivältä vaan kasvanut, ja sentähden jokainen uteliaisuudella seurasi häntä, miten hänen olisi nyt, kun ensi kerran kaikki yhdessä juotiin teetä hänen Kukkilassaan.
Sille naurettiin, ja toinen kuppi tarjottiin ja juotiin. Entäpäs nämä Tyynelän vanhat mamsellit, ei suinkaan nekään...? Niistä nyt ei puhettakaan, vanhatpiiat, ikuiset kahvin särpijät! Eihän siitä semmoisille apua. Mutta kun monet mökkiläisetkään eivät voi pysyä muuta kuin paljaissa ostokahveissa. Juuri meidän kauppamiehemme heitä pilaavat, selitti lukkari.
Se kuuluu asiaan." Ja he suutelivat toisiaan aivan punaisina kasvoiltaan, samalla kun läsnäolevat vieraat nauroivat vielä kovemmin. Oli erittäin juhlallista. Juotiin pienestä tynnyristä. Myöhemmin illalla, kun ainoastaan läheisimmät ystävät olivat jäljellä, keskusteltiin tyynemmin. Yö oli tullut, tähtikirkas, hyvin valoisa yö.
Päivän Sana
Muut Etsivät