United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ah! miten monet kerrat Nuo Sampolankin herrat, Järjestys-miehetkin, Vapaasti ovat juoneet Ja rahvaallekin suoneet Olutta, viinaakin! Ja siitä syystä juuri On rauhattomuus suuri Maanteillä, majoilla, Tohinat tappelukset, Pahimmat puukotukset Kaduilla, kujilla. He kuitenkaan ei vielä Näy käsittäneen siellä, Kumpainen päihdyttää: Teeliemikö vai viina Kas sepä päätä piinaa Ja mielet jännittää.
Nuo kaksi ystävää oli syöneet ja juoneet kunnollisesti; nyt vetivät he päivällisunta. Isäntä tavallisella paikallansa sohvalla ja vieras suuressa nojatuolissa. Ikkunat olivat avoinna. Päivä paahtoi. Rauhallisena iltapäivän aikana kaupungista ei kuulunut mitään melua, kärpäset surisivat ja lentelivät sisään ja ulos ja tuulonen leuhotteli ikkunanverhoja.
Kuin he olivat juoneet kahvia ja istuivat yhdessä, Knut sikari, isä piippu hampaissa, sanoi edellinen: »Isä minun täytyy matkustaa pois.» Holt laski piipun alas ja katsoi poikaansa, niinkuin hän ei oikein ymmärtäisi häntä. »Matkustaako?» toisti hän hitaasti ja epävarmasti. »Matkustaako? Mihin? Mitä sinä tarkoitat?» »Minä tarkoitan, että minun taas täytyy lähteä maasta pois.»
Vielä näyttiin nukuttavan asemalla, mahdettiin maata makeinta aamu-unta, kosk' olivat kaikki ovet vielä kiinni ja peitteet ikkunoiden edessä... Koko yö oli valvottu juhannuskokolla tuolla harjun selällä. »Rautatien herrat» ne olivat sen sinne rengeillään teettäneet; koko yön olivat siellä sitten juoneet ja paukuttaneet pistooleilla petäjän kylkeen ja huutaneet huikeata hurraata avosuin taivasta kohti.
Ja hänestä tuntui että se, mitä hän nyt aikoi tehdä, oli alhaista, halpamaista ja kurjaa se ei ollut sen ritarillisuuden ja oivallisuuden mukaista, jonka hän oli kuvitellut omistavansa mutta hän teki sen kuitenkin. Perjantaina iltapäivällä, heti kun hän ja Dora olivat juoneet kahvia, hän nousi ja sanoi lyhyesti hyvästi.
Heidän parissaan ei tapahtunut mitään hullutuksia eivätkä heidän miehensä tapelleet eivätkä ryypänneet, heidän veneensä oli aina reilassa ja pyytimensä parhaimmassa kunnossa; ja vaikka eivät kiroilleet eivätkä juoneet, he kuitenkin purjehtivat kilpaa rohkeimpien kanssa ja vaikka käyttäytyivät tyynesti ja puhuivat nöyrästi, he kuitenkin pääsivät oikeuksiensa perille, ja jokainen ajatteli pari kertaa ennenkuin heitä solvaisi.
Kirottu olkoon se päivä, jona synnyin, ja kirottu se päivä, jona nousin tälle laivalle! Isolde, rakas ystävä, ja te, Tristan, olette juoneet itsellenne kuoleman!" Uudelleen kiiti laiva levitetyin purjein kohti Tintagelia.
Ja silloin oli lukkari kuin poispuhallettu. Mutta pahinta oli, että tässä tiet erosivat toisistaan, lukkari ei uskaltanut tulla esiin eikä saanut märkää eikä kuivaa, ja kaikkein harmillisinta oli, että kun toiset olivat syöneet ja juoneet tarpeeksensa, he taas nousivat vankkureihinsa ja ajoivat tiehensä, huutaen lukkarille ystävällisen iloisesti: »Hyvästi nyt!»
Kalastusretkissä, joilla usein elettiin hyvin hurjasti, he myöskin olivat osallisina, vaikka kärsivät paljon pilkkaa siitä, että lauloivat virsiä eivätkä juoneet ja kironneet. Vaan vähitellen muutkin rupesivat käsittämään ett'ei "pyhiä" ollut ylenkatsominen.
He näkivät kuinka lapsensa mieli-lampaat morsianten hopeaiset korva-renkaat ne kannut, joista olivat hääviiniänsä juoneet se kesyt lintu, joka, vihellyksen kuultuansa, lensi heidän luoksensa he näkivät kuinka kaikki tämä vietiin pois muonaksi taikka saaliiksi.