Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Niinpä aamulla, kun kahvi oli valmis ja sekä vieraat että talonväki olivat kokoontuneet kahvipöydän ympärille, Kentän isäntä hieman pelonsekaisin mielin sanoi: »Minä yöllä reessä istuskellessani tulin päättäneeksi, että päällistän tätä tilaa sillä tuhannella markalla. Rahaapa tuota näkyy tulevan. Viidettä markkaa lähti kuin oksalta pudoten. Antoivat juomarahaa kun ajoin hyvin.»
Ollaanko me suurimpia syntisiä, ollaanko vaan? MAIJU. Kuulkaapas, äiti! SILJA. Leipääkö tahdot? MAIJU. Ei, mutta kuulkaahan, kun sanon. Jos ottaisivat minut käskyläistytöksi Yrjölään ja antaisivat pestiä ensin ja sitten palkkaa ja juomarahaa aina väliin, kun oikein vikkelästi toimitan asioita. SILJA. Ole vaiti, Maiju rukka, ei ne sinusta kumminkaan huoli.
Kotimatkallaan hämärissä tapasi hän lähellä La Napoulea vanhan Jaakon, tuomarin rengin, joka tuli pellolta. Jaakko oli aivan hyvä mies, mutta erinomaisen tuhma. "Saatpa juomarahaa, Jaakko", sanoi Colin, "jos viet tämän lippaan Manonin taloon ja jätät sen sinne. Jos sinulta ruvetaan tiedustelemaan, keltä muka se on, niin sano näin: muuan muukalainen antoi tämän minulle.
Johannes ei tiennyt, mitä sanoa enää, vaan tuumi itsekseen, pitäisikö tuolle esitellä itsensä tai antaa juomarahaa. Mieluimmin hän olisi heti ojentanut kätensä jäähyväisiksi, mutta olihan toinen tehnyt hänelle hyväntyön, josta hänen varmaan oli tavalla tai toisella osoitettava kiitollisuuttaan.
Se on uppiniskainen mies, tuo vartija. No, jos nyt se yövartija olisi edes mennyt asianajajatani, herrassyörinki Vingler'iä hakemaan, niinkuin lupasi, niin tulisi se ehkä ja vapauttaisi minut täältä. Vaan pitäneekö yövartija sanaansa, eihän minulla ollut hänellekään antaa juomarahaa! Voi mikä hirmuinen nälkä minulla alkaa olla! Voi, kuinka tuo hyvälle haisee.
Enkö saa ollenkaan, ensinkään juomarahaa?" Klealla oli ainoastaan kaksi hopeadrakmaa, joista toinen oli hänen omansa toinen Irenen. Kuningas oli viimeisen edellisenä äitinsä kuolinpäivänä lahjoittanut rahasumman Serapiin temppelin palvelijoille ja palvelijattarille jaettavaksi, ja siitä hän ja hänen sisarensa olivat kumpikin saanut osansa.
Minulle tuo Aksionof mitä milloinkin haluan eikä suostu ottamaan juomarahaa vaivoistaan, selittäen sen kuuluvan hänen velvollisuuksiinsa. Hupaisesti kuluu minulta matka, mutta Viipuria lähetessä alkaa minua vaivata kova päänsärky. Vielä enemmän kärsii siitä Vavrishtshuk. Minulla on matkassani pari pulveria, joista toista tarjoan hänelle.
Kyytipoika oli palannut ja riisui hevosta. Isä häneltä kyseli. Veitkö monta väliä? Kaksi minä häntä vein. Mitäs se tuumaili? Ei tuo niin mitään ... lauleli pitkin matkaa. Vai niin ... kävelikö törmissä? Milloin käveli, milloin retkotti selkä kenossa. Vai niin ... antoiko juomarahaa? Antoi markan.
Sitten eivät enää tahtoneet juomarahaa; mutta Heinolassa piti postihevoisten pitäjälle maksaa kaksinkertaisen kyytirahan. Joka paikassa minä kyllä koin tinkiä minkä jaksoin, mutta kuin nyt kerta olemme Savossa, niin ei enää tarvinne lisärahoja maksaa. Osaksi minä maksoin parissa paikassa juomarahan Sairion kylän viinakirjoilla. Kaksinkertaisen kyytirahan ja lisärahain yhteenlasku on tässä sivulla.
Kun kauppamiehen piti lähteä pois, veti hän kukkaronsa esille ja tahtoi antaa oppaalleen juomarahaa. "Kiitän paljon teitä", sanoi tämä, "me emme saa ottaa vastaan mitään; jos herramme saisi sen tietää, niin me saisimme vaan vihat." Kauppamies kiitti sitte häntä kohteliaisuudestaan ja otti jäähyväiset.
Päivän Sana
Muut Etsivät