Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
Tuota työni menestymistä valaisevana juohtui silloin muistooni patriarkka Iisakin kertomus, kuinka hän kerran köyhyyden ahdistaessa kävi Cesarissa, jossa "hän kylvi ja sai sinä vuotena satakertaisesti, sillä Herra siunasi Hänen." Eräänä pyhä-iltana myöhällä saavuin tältä matkalta kotia. Suuri oli kotiväkeni ilo ja ihmettely semmoisesta onnistumisestani.
Hän tarttui Matin käteen oi suuri Luoja se oli kylmä! Antti nosti hänen päätään, lattialla oli verta, veri oli myös hyytynyt ruumiin huulille ja sieramiin. Matti oli kuollut, kuollut, ja missä tilassa! Tuskan hiki nousi hänen otsalleen, sydäntä kovin ahdisteli, hän puristi käsillään päätään. »Oi taivaan Isä, mitä tietä jouduin tähän helvetin esihuoneesen», huokasi hän. Mieleen juohtui nyt kapakka.
Siellä mietti hän tilaansa ja vaikka miten olisi koetellut päätänsä vaivata ei hän voinut myöntää olleensa väärässä puolustaessaan itseänsä. Hänelle juohtui mieleen: mitähän äiti tästä nyt sanoisi ja siltä hänestä tuntui, ett'ei äiti kuitenkaan lyönyt olisi, jos hän hiukan olisi torunutkin.
Yht'äkkiä juohtui jonkun mieleen, että oli nähnyt ison venheen nuorassa laivan perässä vaan kuinka päästä sinne perälle kantta myöten? mahdotonta! Silloin äjähti göteporilaisen päähän mennä pitkin touvinreikää ja alas ankkurivitjoja sekä antaa pimeässä väkevän virran viedä itseään pitkin laivankuvetta, kunnes saisi venheen käsiinsä. Suurella vaivalla onnistuikin se.
Muutamia viikkoja ennen olin nähnyt karhun ja marakatin yhdessä tanssivan ja se näky juohtui nyt mieleeni, kun näin tuon rotevan ja hartevan miehen epävarmoilla askelilla käyvän pitkin tietä ja Pekan Tiinan keikkuvan hänen ympärillään. Me pojat arveltiin sinne tänne, mikä tuo kirjava kummitus oikeastaan mahtaisi olla.
Minä huomasin joutuneeni pilkan esineeksi, ja kahvin juotua juohtui mieleeni niin sanomattoman paljo oikealla ja vasemmalla toimitettavia asioita, ett'en millään muotoa voinut suostua talon väen esitykseen jäädä odottamaan ystäväni kotiin tuloa. Kestikievarista toi muuan vanha mies hevosen. Hän tuli suoraan saliin, istahti siellä käskemättä ja näkyi kohtelevan talon väkeä melkein kuin vertaisiaan.
Eikä hän enää koskaan tahtoisi mihinkään yhteyteen sen kanssa tulla. Miksi ei ollut tässä maassa luostaria, semmoiseen olisi hän heti paennut ja siellä yksinäisyydessä rauhan löytänyt. Nyt juohtui hänen mieleensä, kuinka hän kerran lapsena ollessaan makasi vatsallaan eräällä sillalla ja katseli alas kuohuvaan koskeen.
En minä kun tulin katsomaan, jos sinulla on hyvin ikävä täällä yksinäsi. Maria asettui pallille istumaan ja koetti tyyntyä. Kerro nyt, mitä olet tehnyt tänä päivänä. Hän puhui levollisesti ja oli tosiaankin vaarattoman näköinen. Enpähän minä juuri mitään Hän keskeytti. Kangas juohtui mieleen, mutta viitsikö hän ruveta sitä selvittämään? Sano pois. Sinä jotain ajattelit?
Juohtui mieleeni, miten viattoman ja vallattoman vapaasti Emmi kihloissa ollessaan kohteli Juhoa milloin hellästi, milloin veitikkamaisesti, vuoroin hyväillen, vuoroin vaatien. Nyt hän sanoi aina "Evans" ja koki kaikin tavoin esiytyä emännän arvon mukaisesti. Olivatkohan he häntä siihen koulunneet? Tuskin vain.
Hän tahtoi aina seurustella Gunhildan kanssa ja vihdoin juohtui tytön mieleen se ajatus, että hänkin, muka, tullut kosimaan. "Mitä tuo mies tahtoo ja mitä vehkeitä hänellä on?" kysyi hän isältään. Vanhus katsoi tirkistelevin silmin tyttäreensä. "Eikös hän ole kunnon poika?" kysyi hän. "Kukaties hän mielii minua, vai mitä hän kulkee ja nuuskii?" virkkoi Gunhilda ja näytti välinpitämättömältä.
Päivän Sana
Muut Etsivät