United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän se kertoi minulle tuosta junasta, joka kulki meidän edellämme. Se oli täydellisesti meidän junamme kaltainen, paitsi että siinä ei ollut yhtään matkustajaa. Tarkoitus oli, että tämä tyhjä juna joutuisi uhriksi, jos yritettäisiin räjähdyttää ilmaan meidän junaamme. Muuten junassa oli ainoastaan muutamia matkustajia meidän vaunussammekaan ei enempää kuin kymmenkunta.
"Milloinka sinä lähdet?" "Huomenna kello yhdeksän junalla." "Minä tulen silloin vielä asemalle", sanoi neiti pois mennessään. Seuraavana päivänä kello 9 läksi juna puhkaen matkaan ja vei rouva Terningin sekä lapset pois kaupungin kuumuudesta maaelämän iloihin.
Kaikki on uutta, paitsi kasvot, nuo punakat ja terveet, vaikka jo vähän rypistyneet, ja silmät, nuo haalean siniset ja ymmärtäväiset, jotka eivät vaihda väriään eivätkä muuta ilmettään, vaikka kaikki muu muuttuisikin. Hän istuu siinä nyt valmiina astumaan ulos vaunusta, niin pian kuin juna pysähtyy kotiasemalle.
Juna seisahtui asemille ja pysäkeille, jättäen tavaraa ja matkustajia, mutta vaunut eivät sittekään käyneet paljoakaan väljemmiksi, niin täpötäynnään ne olivat alusta alkaen. Ja niin kuljettiin eteenpäin, yhä eteenpäin. Niin, puhise sinä, vanha rehellinen veturi; sinä et tiedä, kuinka monta sydäntä kiivaasti sykähtelee kärsimättömässä innossa päästäksensä pian, pian rakastettuun päämaaliin!
Ainakin Johannes tunsi sen tällä hetkellä entistään korkeammalle povessaan leimuavan. Yksi sana, ja kenties Liisa jäisi vielä! Mutta Johannes tunsi itsekin, että hänen oli mahdoton sanoa tuota sanaa. Olihan hän itse syypää Liisan lähtöön, olihan hän itse sitä usein sydämessään toivotellut. Kaikki oli liian myöhäistä jo. Juna lähti. Kirjoita nyt edes joskus, virkahti Liisa vaununsillalta.
ROUVA LINDH. Yhä vain tätä pakkasta kestää. Tilta lisää vielä puita kaikkiin uuneihin. Katsoo lämpömittaria. Kolmekymmentä astetta. Juna siellä kolisee, niin että kuuluu tänne asti. Ystävällisesti Tildalle. Mikä nyt sitten on oikein syynä siihen, että Tilta tahtoo jättää vanhan paikkansa? TILTA. Ei vastaa. ROUVA LINDH. Ja kesken vuoden? TILTA. Kyllä kuvernöörska syyn tietää.
Juna pysähtyi samassa, ja nykäys herätti Viljon. »
Ne ovat hetkellisiä tunteita ja suurin osa ihmisiä ne hillitsee, tietäen että niin on parempi.» »Miksi parempi, sanokaa: kun niin on käsketty!» huudahti nuori mies ja iva ja uhka väikehti hänen suupielissään. Juna pysähtyi asemalle ja joukko työmiehiä työntyi vaunuun nuori rouva huoahti helpotuksen huokauksen.
Maassa jalkojen alla ei näkynyt tietä, mutta metsässä oli mustaa kuin uunin pesässä, ja Katjusha, vaikka tunsikin hyvästi tien, eksyi siitä metsässä, joutuen vihdoin pienemmälle pysäkille, missä juna viipyi ainoastaan kolme minuuttia, eikä ennättänyt hyvään aikaan, kuten oli toivonut, vaan vasta toisen soiton jälkeen.
Mutta kun konduktööri oli heidät heittänyt ja noussut junaan ja juna taas lähtenyt liikkeelle, niin retuutti Liisa Matin vähän syrjään huoneiden suojaan ja siellä helähytti hän häntä korvalle, niin että pääsi itseltäänkin itku. Siitä Matti siksi tointui, että osasi kysyä: »mikä se oli?» ja sitten: »mis missä me ollaan?»