Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Mutta minä olen turvannut jumalaani ja Hän on minun vapahdukseni kallio. Hän on kuullut minun rukoukseni. Kiitetty olkoon hänen nimensä." "Mutta sinä et voi nyt palata Judeaan." Isaak loi silmänsä maahan. "Siellä on nyt sota." "Minä kuolisin mieluisammin siellä, kuin eläisin missään muualla", vastasi Isaak. "Tahdotko siis lähteä sinne?" kysyi Labeo kummastuneena.
Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan! minä en luovu sanastakaan, ei sanastakaan: Minä en kiellä ainoatakaan sanaa. Vaikka kohta minun tuomioni olisi ijankaikkinen kidutus, minä hylkään nämät ehdot! Tämäkö sinun korkea ylenkatseesi sukukunta raukkamme suhteen on minäkö häväisisin Jumalaani! minäkö menettelisin niinkuin viheliäisin kaikista viheliäisistä ja huonoin huonoista. Omituinen filosofia!
Jos tuo on taidetta, niin kiitän Jumalaani, etten sitä käsitä... Hanna parka! Hän meni toisesta ovesta ulos, ja hänen miehensä tuli toisesta sisään. Hänellä oli aamulehdet käsissään ja hän heitti ne eteensä pöydälle. Oletko lukenut, mitä nämä sanovat sinusta?
Jos aijon aina seurata Jumalaani, niin en voi samalla kertaa vannoutua jollekin muulle. Jos minä olen valalla sitonut toimintavapauteni, on minun mahdoton edes ajatella Jumalan tahdon täyttämistä. Pelko, että tämä tahto näyttäytyisi ristiriitaiseksi virkavelvollisuuteni kanssa, tekee minulle tarpeelliseksi ajatella Jumalaa niin vähän kuin mahdollista.
KAIKKIVALTA: Eikö totta, isä: te olette syntynyt kiirastuleen? KAIKKIVALTA: Sen olen minä aina nähnyt teistä. Sillä te kärsitte aina. TUOMAS: Aina. Enkä minä kuitenkaan voi olla kiittämättä Herraani Jumalaani siitä, että hän teki minut maan tomusta, mutta puhalsi elävän hengen minun sieraimiini! KAIKKIVALTA: Jumalan kuva kärsii teistä.
Armas Ebba! Jos en sinua enää kohtaa täällä maailmassa, niin sanon sinulle nyt, että olen sinua sanomattomasti rakastanut, rakastanut enemmän kuin Jumalaani! Antamani lupauksen vastineeksi vaadin, ettäs silloin tällöin ystävyydellä muistelet minua, jos onneni niin suopi, että matkailen Manan tietä, ennenkuin taas kohtaan sinut! ANTERO S. Viholliset lähestyvät. Erotkaa, rakkaat lapseni!
»Eikä sillä hyvä: minä suren yhä vieläkin särkynyttä Jumalaani, murehdin sitä yöt ja päivät, sillä parempaa en tiedä. Eikä sitä tiedä tämä maailmakaan, joka kulkee ja kulkee ja aina samaan paikkaan saapuu. Se on yhä se sama pakanallisiin muotoihin sidottu, alttareihinsa kiinni kytketty, mikä se aina on ollut ja kai aina tulee olemaan, kehäänsä kiertäen ja omia askeleitaan iankaikkisesti tallaten.
Tok' ei sentään satunnaista Kenenkään oo kohtalo: Kaikki mit' on olevaista, Määrännyt on Luoja jo. Siispä Herraan Jumalaani Turvaun taas vakaasti, Hän on suoja isänmaani, Tuki Suomen kansanki. Juokse, porosein! Juokse, porosein, Poikki vuoret, maat! Seista, syödä, saat Majall' impyein; Siellä verraton Sammal-aarre on. Päiv' on lyhyinen, Mutta pitkä tie, Laulaissan' nyt vie Matka joutuen!
Päivän Sana
Muut Etsivät