Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Kevyesti hypiskellen kulki Jeanne edellä, potkaisten kiviä pyörimään, ja kumartui pelkäämättä katsomaan alas kuiluihin. Julien seurasi jäljessä hiukan hengästyneenä ja tuijottaen maahan huimausta peläten. Yht'äkkiä tulvahti päivän valo heidän ylitsensä. Heistä tuntui kuin he olisivat tulleet ulos helvetistä.
Julien jäi ällistyneenä paikalleen ja huudahteli epätoivoissaan: Rouva, rouva! Mutta kreivi murahti itsekseen, painautui etunojaan ison ratsunsa niskalle ja syöksi hevosen ruumiinsa koko voimalla juoksuun.
Kotiin palatessa sanoi Julien: Jos tahdot, lopetamme tähän vierailumme. Fourville'n perhe riittää ainakin minulle. Samaa mieltä oli Jeannekin. Joulukuu kului hitaasti, tuo pimeä kuukausi, joka on kuin synkkä luola vuoden pohjalla. Kuten edellisenäkin vuonna, alkoi taas suljettu elämä.
Jeanne oli hämmästynyt, katseli neuvottomana ympärilleen ja sopersi: Mistä nyt on puhe? Silloin kääntyi Julien häneen päin ja otti hänet todistajaksi, aivan kuin hän olisi ollut liikekumppani, jonka odottamaa voitto-osuutta myöskin oli kähvelletty.
Seuraavana päivänä tulonsa jälkeen sanoi hän Julienille: Kultaseni, ole niin hyvä ja anna minulle äitini lahjoittamat rahat, että saan tehdä ostoksiani. Julien kääntyi häneen tyytymättömän näköisenä. Kuinka paljon tarvitset? Jeanne hämmästyi ja sopersi: No, ... mitä tahdot antaa. Johon toinen vastasi: Annan sinulle sata frangia, mutta älä vain tuhlaa niitä.
Julien hakee hänet, näetkös, ja me pakoitamme hänet naimaan sinut. Ja kun sitten pidämme teidät molemmat, niin pakoitamme kyllä hänetkin tekemään sinut onnelliseksi. Nyt tempaisihe Rosalie niin rajusti, että hän sai kätensä irti rouvansa käsistä ja juoksi kuin hullu ulos huoneesta. Illalla päivällistä syödessä sanoi Jeanne Julienille.
Ja hänen teki mieli taas nähdä tuo metsä, tehdä sinne jonkinlainen pyhiinvaellusmatka, aivan kuin siellä käynti olisi aikaansaava muutoksen hänen elämässään. Julien oli lähtenyt ulos jo aamun koittaessa, minne, sitä hän ei tietänyt. Jeanne antoi siis satuloida Martinin pienen valkoisen hevosen, jolla hän joskus ratsasteli, ja lähti matkalle.
Hämillään pyyteli paroni anteeksi tarjoten sovinnon kättä, jonka Julien kuitenkin hylkäsi. Kun Jeanne sai kuulla miehensä vastauksen, ei hän ollenkaan vihastunut, vaan vastasi: Hän valehtelee, isä, mutta me saamme kyllä lopuksi hänen väitteensä kumotuksi. Ja kahden päivän kuluessa oli Jeanne vaitelias, ajatuksiinsa vajonnut ja mietiskeleväinen.
Vaikka Jeanne maalla olonsa aikana oli paljon jo oppinutkin, ei hän kuitenkaan vielä ollut ajatellut muuta kuin runollista rakkautta ja joutui nyt aivan hämilleen. Hänen vaimonsa? Eikös hän sitä sitten nyt jo ollut? Silloin alkoi Julien suudella häntä pienin, nopein suudelmin ohimoille ja niskaan, hiusten rajaan.
Jeanne ja Julien tästä lamautuneina ponnistelivat voimiaan ollakseen miellyttäviä. Heitä vaivasi vierailun pitkittyminen, mutta he eivät tietäneet, milloin oli soveliasta lähteä. Silloin lopetti markiisitar itse vierailun luontevasti, yksinkertaisesti, keskeyttäen puhelun pisteeseen, aivan kuin kohtelias kuningatar päättää vastaanottonsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät