United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jos hänen parannuksensa nojautuu oikeaan perustukseen niin hän paranee, mutta muutoin ei. Toiwokaamme waan, että hän on käsittänyt oikean pohjan parannukseensa, jonka nojalla hän woisi hyljätä wahingollisen ja kadottawan paheensa!" sanoi Juho. Jonkun ajan kuluttua tuliwat Mikko ja Aina käymään Perälässä. Ei ikänä liene wieraita sen sydämellisemmin wastaan=otettu.
Tiedän että rakastat totuutta ja mietin tämän toivotuksen sinulle: 'jospa yhä enemmän oppisit totuutta tuntemaan. Muuta ei ollutkaan. Niin sanoessasi ja myöntäessäsi ett'et ole täydellinen, voi Hän, joka on tie, totuus ja elämä, sinua auttaa." "Tie?" "Niin tie, Juho, niin on hän sanonut." Juho ei vastannut, vaan vaipui mietteihin; hetken kuluttua nyökäytti hän ystävällisesti päätänsä ja meni.
Tuon nuoren miehen koko olento oli surullinen, mutta ylevä; hän nousi ylös, poimi muutamia kukkia siltä paikalta, jossa hänen äitiraukkansa oli kuollut, ja pani ne varovaisesti kirjalaukkuun, josta hän sitten otti paperin ja piirsi sille seudun. "Katsopas, hän on piirtäjä; hän on varmaankin joku saksalainen," kuiskasi Juho.
"No, jätetään se sitte." Se suretti häntä, mutta hän ymmärsi Marian. Jouluaaton päivänä ajoi Pekka kylään, täyteen sullotuilla vaunuilla. Hänellä oli kädessä luettelo leskien, sairasten, yksinaisten vanhain ja monen muunkin nimistä. Ei ketään unohdettu, mutta enimmät lahjat tulivat kuitenkin lasten osalle. "Oletko jo saanut kaikki valmiiksi?" Juho astui odottamatta vaimonsa huoneesen.
Kun saimme oluttuopit, sanoin minä toverilleni: »No nyt saat, Juho, näyttää, kelpaatko sinä muuhunkin kuin tupakkapurua jauhamaan ja rakuunahevosen kanssa kilpaa juoksemaan.» »Montako niitä olikaan?» kysyi Juho. »Kuusi, siis kolme miestä kohti. Mitäs arvelet?» »Niin kolmeko? Ajoinpa minä kerran talkootansseissa seitsemän ypäjäläistä yksinäni käpälämäkeen, kun olin parhaillaan nousuhumalassa.»
Kaikki ennusti onnellista matkaa ja nuo kaksi miestä ja poika olivat hyvällä tuulella, vaikka pakkanen oli ankara ja hevoset usein horjahtelivat lumihalkeamiin ja niitä täytyi nostaa ylös. He juttelivat ja laskivat leikkiä kuitenkin, aina siihen asti, kun Juho seisahdutti hevosensa. "Mitä tuo on?
Hänestä pidettiin kaiken puolin hyvä huoli ja kaikki elämän tarpeet kannettiin hänelle sinne. Kaikki osoittivat setä Juholle kunnioitusta, yksin poika Juhokin. Mutta sairaloinen setä ei kärsinyt häntä. Kylmiä ja tönkeitä sanoja antoi hän vastaukseksi, jos poika Juho milloin yritteli hänelle jotakin puhumaan, usein antoi sairas selvin sanoin tiedoksi, että hän saisi mennä.
"Eivät he kuitenkaan olisi meiltä voittoa ottaneet," väitti Juho jäykästi. "Eihän tokikaan, vaan olisi heidän käynyt paremmin ampuminen ... ja, katsos, ovatpa he saaneetkin ampumistaan takkiini läven, mutta eipä ole ottanut ihoon." "Entä minun minun on takissani kaksikin läpeä, vaan ei sentään ole ruumiissani naarmuakaan."
Mutta missähän poika Juho on, pitäisi hänenkin mieltänsä kuulustella asiassa; hän se tulee talouden hoitajaksi tästä lähtien", sanoi Lauri. Kutsuttuna tuli Juho huoneesen. "Setäsi leskelle ei jää mitään omaisuutta; saamisia ei hänellä ole ja rahat ovat varastetut niinkuin tiedät.
Wuorokauden päästä olikin Juho wähän parempi, ja Leena sai uutta rohkeutta ja toiwoa. Hän woi jo ruweta puhelemaan Juhollensa, kuu näki, että hän rupeaa paremmin woimaan, ja nuot puheet tarkoittiwat aina yhtä ja samaa, nimittäin Mikon ja Ainan kotiin=ottamista.