Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Semmoisien puheitten perästä Lents nytkäsi olkapäitään ja oli usein päiväkaudet puhumatta, ja hänen vaimonsa sanoi hänelle ensimmältä suopeasti ja sitte tylysti: "Sinä olet pitkäpiimäinen, harvapuheinen jörö". Lentsiä tämmöinen soimaus nauratti, mutta se sentään koski häneen kipeästikin.
Mistä sinä tiedät, mitä minulla on ja mitä minulla ei ole vai eikö ole ollenkaan? Shemeikka piti vähän laulunsa lomaa, sitten kosketti uudelleen soitinta, jonka jo tunsi hyvin helähtäneen. Ei ole rattoisa elämäsi täällä erämaassa. Marja ei vastannut, ompeli. Miehesi vanha ja jörö, piikatyttösi hiljainen ja mitätön, ei vierasta käy talvikausiin, kesällä jos joku tulee, niin meneekin.
Aino istahti sohvaan, ylioppilas hänen viereensä, vähän kasvot häneen päin. "Te luulette ehkä, Aino neiti", alkoi Erkki, "että olen aina ollut tämmöinen jörö, tyly ja synkkä mies, joka mieluummin kulkee yksin omaa tietänsä; mutta olenpa minäkin kerran ollut iloinen, toivokas ylioppilas." "Minä tiedän sen", vastasi Aino matalalla äänellä. "Tiedättekö?" toisti ylioppilas ihmetellen.
Hän ei käynyt koskaan kylässä, ja jos kyläläiset joskus käwiwät Perälässä, kyntti Mikko aina silloin yksinäisyyteen sanaakaan wirkkamatta. Pappilassakaan ei Mikko ollut kertaakaan wielä käynyt, waikka niinkin paljon aikaa oli kulunut. Näytti melkein siltä, kuin tuosta ennen niin hilpeästä miehestä olisi nyt tullut oikein aika jörö, jota ei enään mikään woisi elähyttää.
Silloin, kun hän tuli kärtyiseksi, lienee hänelle muistunut mieleen entiset paremmat ajat, jolloin hän oli kymmenien tuhansien omistaja, joka seikka tekee ihmisen niin otolliseksi ja mainioksi, ajat, jolloin häntä kuuntelivat kaikki muut, paitsi tuo jörö naapuri, Jäykkälän isäntä, ajat, jolloin ei kukaan sanonut vastaan muut kuin tuo sama jörö, ajat, jolloin hänellä oli antaa tuolle kurisevalle ja anovalle sydän-alalle, mitä vaan sen mieli teki.
Krohn vielä myöntää, että Ilmarinen täten ymmärrettynä »on historiallisesti todellinen paljon korkeammassa katsannossa kuin minkään yksityisen Suomessa eläneen sepän jälkimaine.» Aivan oikein on sanoa, että Ilmarinen ennen muita kuvaa suomalaista luonnetta. Hän on jörö ja hidas ja ilman alotekykyä. Hän on hieman tyhmä ja syrjästä katsoen näyttää kylmältä ja tunteettomalta.
Ukko Swart nukkui, kissa nukkui, koira nukkui, mutta turilaat eivät nukkuneet, ne lentelivät suristen sinne tänne, ja eräs oikein vanha jörö niistä istahti ukko Swartin nenänkärjelle. Oikeastaan ei se ollutkaan mikään kärki, siksi oli se liian leveä ja mukulamainen, olipa se ennemmin nappi. No niin, turilas se käveli lystikseen ylt'ympäri nappia.
"Niin, kun ei hän halua suutarin opissa olla, niin ruvetkoon kalastus-oppiin", vastasi mummo. Ukko tirkisti Mattia tarkasti ja sanoi: "Tuohon näköön oli ennen minun nuorempani, eli Jooseppi poikani, hänellä oli vilkas pää. Minä rakastin häntä ... enemmän kuin vanhempaa, joka oli paksupäinen jörö. Mies hänestäkin tuli, vaan ei ole Jooseppini vertainen.
"Siellä tulee olemaan erittäin hauskaa." "Mitäpä kaikesta hauskuudesta, se on vaan joroa kumminkin", vastasi Elsa. "Kyllä minä olen joroissa ollut, kyllä sinne mennä kannattaa", sanoi Elsan kumppani. Elsa rupesi miettimään asiaa, sillä hän ei tietänyt mitä joro olikaan, sitä vähemmin olisi niissä koskaan käynyt. "Voinhan käydä katsomassa", sanoi viimein Elsa, ja alkoi pukea yllensä.
Mieluummin tahtoisin, ett'eivät he minusta välittäisi, vaan antaisivat minun kulkea omaa tietäni, mutta se on turha toivo. Joskus he aivan tuskastuvat ja sanovat, että minä olen niin jörö ja ikävä ja tulin tänne vaan häiritsemään heidän iloaan, ja minusta on niin vaikea sitä kuulla, sillä minä en suinkaan tahdo häiritä kenenkään iloa.
Päivän Sana
Muut Etsivät