Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Eräiden haaveellisten ruotsalaispiiriemme unelmoima jonkinmoinen ruotsalaiskansallinen renessanssi, joka aiheutuisi ruotsinkielisen sivistyneistömme myötätuntoisesta eläytymisestä ja lähestymisestä Ruotsin kansan kansallisiin liikuntoihin ja virtauksiin, onkin avuttomassa lapsellisessa utopistisuudessaan ja herkkätoivoisuudessaan lähimmin liikuttava.
Itse asiassa Priamos ei ole kysynyt Hermeeltä "Hektorin seikkoja"! Paikkaa on selitetty siten, että Priamoksen sanoissa kuitenkin muka ilmenee jonkinmoinen halu saada kuulla lähemmin, mitä tuntematon nuorukainen tietää Hektorista; ja koska nuorukaisen mielestä Priamos ei voi tosissaan kummastella, että Hektorin maine on hänelle tuttu, niin hän olettaa, että Priamos kysymyksellään lähinnä on tahtonut panna hänet koetukselle.
Jonkinmoinen mukavuutta tavoitteleva hitaisuus levitti ikäänkuin sumua hänen olemuksensa ympärille, mutta ratkasevina hetkinä välähteli siitä rohkea päättäväisyys ja toimikykyinen voima. Näitä ominaisuuksia osoitti hän jo aikaisin. Hänen isänsä Pompejus Strabo, joka menestyen taisteli liittolaissodassa ja kuului ylhäisten puolueesen, ei ollut suosittu sotamiestensä kesken.
LALLI. Totta Sa puhut... Tänne jonkinmoinen ase, Kuin himoo maistaa Kristittyä verta. TAIMO. Ma miekkanne tuon. LALLI. Tuo ell'ei se ole Jo lähtenyt taisteluun. Vaan mitä! Aseitten kalske yhä lähenee Ja Sorri mua hakee! Kirous! Täss' eikö asetta? No tuossa Mun vanha, uskollinen toverini! Kahdeksas Kohtaus. LALLI, SORRI ja RUOTSIN RITARI. Haa Lalli! Kehno valapetturi Sa olet!
Tuntui siltä kuin olisivat he ottaneet nämä asiat paljoa läheisemmältä ja tuttavallisemmalta kannalta kuin meillä on tapana, jos se sitten riippui siitä, että heidän kirkkonsa ovat täynnä raamatullisia kuvia ja että jokaisessa huoneessa on jonkinmoinen jumalankuva lamppuineen, tai että Zenaïda itse niin usein kootessaan hoidokkinsa ympärilleen, kertoi heille uskonnollisaiheisia kertomuksia.
Pöllön Yrjö, kuiskasin Matille. Odotetaan vaan, niin nähdään vastasi hän. Ja Pöllön Yrjö se olikin, tuo kummallinen "vanha poika", joka oleskeli eräällä niemekkeellä, mikä pistää Pohjalammin mustavesiseen järveen. Hän oli sellainen erakko, olin kuullut. Jonkinmoinen pirttipahainen hänellä oli, mutta harva sen sisustaa oli nähnyt; sillä sen ovi oli tavallisesti aina kiini.
Sahalla oli Danielilla jonkinmoinen poikkeus-asema; hänellä ei ollut enää mitään vasituista virkaa, kävi vaan voitelemassa koneita ja toimitti joitakuita pienempiä tehtäviä, ei kuitenkaan milloinkaan enempää kuin mitä hän itse suvaitsi. Tehtaan hoitaja, jonka mielestä tämä vapaus välistä tuli liian rajattomaksi, koetti kyllä toisinaan sitä supistaa, vaan ilman mitään seurausta.
Sitte hän jatkoi hiljaisella tavallaan: Eivätköhän ihmiset yleensä useammin voisi ojentaa ystävän kättä toisilleen, jos vain olisivat yksinkertaisempia ja rehellisempiä. Toinin täytyi hymyillä. Miten Teidän laistanne! Yksinkertaisempia ja rehellisempiä! Ja itse olette kuitenkin umpimielinen erakko. Onko umpimielisyys sitte samaa kuin jonkinmoinen moninkertaisuus? Hänkin hymyili.
Se oli vankka, hartiakas, uljas, punaverinen mies, jonka yksinkertaisissa kasvoissa vivahteli jonkinmoinen varasto viekkautta ja iloisuutta. Hän ei näyttänyt ymmärtävän merimiehen ammattia ja hän katseli ympärilleen niinkuin se, joka ei ole juuri tottunut laivan kantta tallailemaan.
Niiden läheisyyden saattaa tuntea suurien, epämääräisten, kamalain asioitten. Mitä mahtaakaan niistä muodostua? Te kuulitte Wicksonin puheen eräänä iltana. Hänen sanojensa takaa häämötti tuo sama nimetön, muodoton käsite, minkä tunnen. Hänellä näytti olevan jonkinmoinen profeetallinen käsitys siitä.» »Te tarkoitatte...?» Isä keskeytti lauseensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät