Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Teidän luentojanne kuullessani luulin tulevani kelpo lääkäriksi, ja minä melkein olin onnellinen vaikka yhä vielä asuin tuon hirveän naamarikasvoisen vaimon talossa, ja vaikka yhä vielä söin ja join äänettömänä, ja pelokkaana, istuessani noita naamarikasvoja vastapäätä, niinkuin olin tehnyt joka ainoa, ainoa, ainoa päivä koko kouluaikanani ja niin kauan kuin vain voin muistaa.
Siks' on mulla muoto musta, Muoto musta kaiat kasvot, Kun synnyin sysituvassa, Kasvoin karstakammarissa, Join paljo joesta vettä, Söin suolta sammalia. Enk' ole sitte kyllin syönyt, Kun emosen syöttäessä; Enkä sitte siivon juonut, Kun emosen juottaessa; Enk' ole sitte siivon pesty, Kun emosen kylvettäissä; Enkä siivon nukkununna, Kun emosen soutaessa. Erotus mielillä.
Ovessa mennessään hän lausui loppuarvelunsa: »Tokko vain lie Muskon Varalassakaan semmoista koukun möhkälettä!» Vähäistä ennen näitä tapahtumia oli kolme Join herrasmiestä ollut metsästysmatkallaan purjehtimassa ja jo onnellisesti päässyt rannasta lähtemään.
Huomasi sen Kinnunenkin ja myönsi: »Semmoistahan se on koko se Kontiolahti ja koko Join seutu, vähän tuppisuuta väkeä.» »See-mmoista!» innostui Huttunen, painostaen: »Ja varsinkin se Koposen talohan se onkin itaruudestaan ja saituudestaan kuuluisa.
Niin sairaaloiset olivat minun suunnitelmanikin. Sidoin päähäni kylmät kääreet, joita vaihdoin kahdesti tunnissa. Koetin ylenantaa. Joskus join suuni vettä täyteen, tulin sitte juoksujalassa, sairaloisesti hynttyyttäen, keittiöön ja ylenannoin veden kaikkien nähden likakorvoon ja aloin kakistella lisää, painoin sydänalaani käsilläni ja poistuin taas horjuvin askelin, kääre päässä.
"Antakaa heidän mennä ja tuokaa minulle tuopillinen olutta!" Minä join ja toverini samaten, jonka tehtyä molemmat nousimme hevosten selkään ja läksimme ajamaan kuorman jälkiä. Eräässä kylässä saavutimmekin venäläiset, ajoimme miehet pakoon ja otimme noin 4,009 karolinia; enempää olisi ollut mahdotoin viedä. Suuri joukko ihmisiä ajoi meitä takaa.
»Mitenhän suureksi se tämä Join kaupunki oikein paisuukaan, kun tätä on jo nytkin kanavalta sinne toiseen laitaan asti...» Niin jatkui keskustelu siitä asiasta, kunnes Antin oli pakko sanoa eräästä kadun lakaisijasta, joka lakaisi katua: »Katuako se tuo mies lakaisee?»
Sinä iltana ei puhuttu asiasta mitään, eikä wielä toisenakaan. Minä elin wain entistä elämääni eteenkin päin: join, kun niin sopi, tulin juowuspäissäni kotiin milloin wain tahdoin, eikä waimoni nurkunut minun käytöstäni enää koskaan.
»En minä nyt vielä osta uutta ... vasta sitten, kun pääsen kisälliksi... Enkös minä jo nyt näytä vähän kisälliltä ... kun on kellokin...? Sen oli Martti leikillä sanovinaan. »Kyllä näytät...» »Mutta sinä olet vielä aivan oppipojan näköinen...» »Kun ei ole kelloa...» »Sentähdenköhän se on... Etkö tahtoisi, Antti, limunaatia? ... minä itse jo join...»
No, antaa mennä, ajattelin, sinusta ei tule toista kertaa tässä maailmassa kreiviä; voithan edes kerran maistaa, miltä se tuntuu. Niin; ja mitä muuta teitte sitten? Minäkö? Söin ja join ja vietin kissan päiviä. Vahinko vain, että minun täytyi niin pian lähteä sieltä matkaani.
Päivän Sana
Muut Etsivät