Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Tunnustin hänelle uskoni ja koetin selittää hänelle, että minä ainakin tarvitsen Vapahtajaa ja että minulla olikin Vapahtaja, Jesus Kristus, joka on minun puolustajani nyt ja tuomiopäivänä. "Te olette siis kristitty?" sanoi mies. "Niinpä olen ja tahdonkin olla; ilman Jesusta en voi elää, ilman häntä en voi kuolla enkä astua tuomiolle."
Minä en kuullut sen enempää, ja minä en saanut noita muutamia sanoja mielestäni useampaan päivään, ennenkuin toinen virsi astui niitten siaan. Se oli seuraava: Jesus, huuda luoksesi Synnin teiltä syntinen, Niinkuin ennen Pietari Sun ma kielsin kieltäen, Suo mun Pietarina myös Katkerasti itkien Jällen palata sun työs, Sydän kivenkovuinen Murra, Jesus armias, Mulle ole laupias!
Olli juoksi nyt pelkäämättä kun kuuli nimensä, liki vaikeroivaa ja tirkisteli häntä tutaksensa vaan ei rohjennut käydä kovin liki tuntematonta. "Olli! missä on Risto?" "Herra Jesus Anna! ja miesvaatteissa", huusi Olli surkealla äänellä.
Sillä missä ei Jesus ole läsnä, siellä ei ole oikein iloinen joulu, siellä eivät enkelit laula, siellä ei ole todellista sydämen iloa täysinäisten pöytien ympärillä, siellä sammuvat kynttilät kuusesta ja pimeys katselee sisään lumisten akkunaruutujen läpi synkkiin ihmissieluihin.
Jesuksen opetuksista hän vastaan-otti yhden totuuden, joka painui syvälle hänen mieleensä; semmoisen totuuden, jota hän oli usein vaivalla etsinyt, usein koettanut Platon kirjoituksista johtaa, mutta joka aina välttyi hänen käsistään ja aina oli vaikea määrätä; tämä oli juuri se oppi, jota Jesus ennen kaikkia opetti oppi jumalan rakkaudesta.
Hänen tunteensa, hänen luonteenlaatunsa, hänen tottumuksensa kaikki tämä houkuttaa häntä jäämään kirkon helmaan. Evankeliumin moraali on aina oleva hänen; Jesus tulee jäämään hänen Mestarikseen; kirkon ulkopuolellakin tulisi hän viettämään samanlaista elämää kuin hän on viettänyt sen sisäpuolella.
Kuorma kyllä väsyttää Alla monen koetuksen. Vaan kun, sielu, uskossa Tässä vaivassas, Heikkoudessas Herraa alat' Etsit, halaat, Heti on Hän apunas. Armon Henki kirkastaa Veren armon turvaksemme, Haavain turviin pakottaa Pakenemaan hätinemme. Ja ken sinne pakenee, Avun aina saa: Jesus armahtaa, Murheen retken, Himmin hetken Sijaan Herrass' ilon saa.
"Herra Jesus Kristus," rukoili hän, "suo hänen takaisin tulla ja johdata hänet oikealle tielle!" Lapsi nukahti. Kynttilä sädehti ulos Kautokeinon laaksoon, tämä yksinäinen, uskollinen kynttilä voi nähdä virstan matkan, ja Andreas odotteli. Mutt' yön hetket kuluivat hitaisesti, kynttilä kului jalkaan asti, eikä ei ketäkään tullut. Kynttilä sammui.
Mutta senjälkeen Jesus ikäänkuin vahvistaa sinetillänsä sen vapauskirjan, jonka Hän on Pietarille antanut. Pietarin synnin ja lankeemuksen muistokin on nyt ihan haihdutettu.
Silloin on hyvä, jos Jesus on ollut lapsuutesi ystävä, sillä lapsuutensa ystäviä ei vähällä, eipä koskaan unhoteta. Tapahtuu usein niinkin, että Jesus ottaa lapsia pois maan päältä, heidän vielä ollessaan pieniä. Silloin hän heitä ottaa taivaalliseen syliinsä, ja he saavat nojata hänen pyhää sydäntänsä vasten ijankaikkisesti. Onnelliset pikku lapset!
Päivän Sana
Muut Etsivät