Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Entäs jos pitäisimme kutsut", sanoi Jenny, "eikö vierashuoneemme olisi kaunis lampun valossa! Tosin meillä ei koskaan ole kutsuja, mutta jos nyt sattuisi esimerkiksi häät, ymmärräthän." Sehän kyllä oli pätevä syy ja siihen oli kyllä syytä uhrata ne neljä tai viisisataa dollaria, jotka olin maksanut vierashuoneen kaikesta ylellisyydestä.
"Isällä on oikein kaikessa tuossa," sanoi Jenny, kun olin lopettanut lukemiseni, sillä vähäisellä pontevuudella, joka on hänelle omituinen ja joka tekee melkein saman vaikutuksen kuin jos näkee harjoitetun kanarialinnun tekevän kunniatervehdyksen. "Minä luulisin olevani oikeassa," sanoin minä, "ja selvin osoite siitä on, että äitisi ei väitä minua vastaan."
Hän huomasi, että hänen puhumattomuutensa tyttöä kohtaan merkitsi kieltäymistä myöntymästä tytön hartaimpiin haluihin. Paitsi sitä miss Jenny ei koskaan kokenut saada tavata James Playfairiä, mutta ei hän häntä vältellytkään, ja ensi päivinä he aivan vähän taikka eivät ollenkaan puhutelleet toisiansa.
Silloin Jenny nousi, tuli ja otti häntä kaulasta ja sanoi: Lyydi raukka, Lyydi raukka, niinkö se onkin. Ja molemmat itkivät. Vasta pitkän ajan perästä he alkoivat taas keskustella. Jenny antoi hänelle neuvonsa. Kun ei saa mitään rakentaa semmoiseen toivoen, että toinen voi pian kuolla, niin ei ole jäljellä muuta kuin että Lyydi vähitellen oppii rakastamaan häntä.
Suokaa anteeksi, miss Jenny vastasi James Playfair mutta en tosiaankaan ymmärrä sanojanne. Minä olen kohdellut teitä niinkuin jokainen säädyllinen mies olisi kohdellut naista, ja tekolaatuni ansaitsee yhtä vähän tunnustamista kuin kiitollisuutta. Herra kapteini sanoi Jenny se on tarpeetonta, että kauemmin teeskentelemme. Crockston on sanonut minulle kaikki.
Ja hän olisi itkenyt ties kuinka kauan, ellei kello olisi tampurissa soinut. Lyydi hyppäsi heti pystyyn ja juoksi silmiänsä huuhtomaan kylmässä vedessä. Ja kun palvelija tuli ilmoittamaan, olikin hän aivan oikeen arvannut, kuka se oli. Se oli Jenny, hänen ainoa ja paras ystävänsä maailmassa, sen hän tunsi nyt selvemmin kuin koskaan ennen.
"Rupean uskomaan sinun olevan oikeassa, ystäväni," sanoi vaimoni. "Näyttääpä siltä, kuin todella kävisi laatuun antaa naisille politillisia oikeuksia." "Mutta eihän isän kirjoitelma äsken vielä ollut lopussa?" kysyi Jenny. "Ei, ja minä jatkan siitä, mihin lopetin," vastasin.
Olisinpa kreikkalainen, tyhjentäisin ensimmäisen kotoisan uhrijuoman kauneudelle; mutta koska olen kristitty, huomautan vain, että se, joka sisustaa kodin, pitämättä kauneutta silmämääränään, ei seuraa hyvän Isämme esimerkkiä, joka on varustanut maailman niin paljolla ihanuudella." "Mutta isä kulta, mistä rahat!" sanoi Jenny, ravistaen pikku päätään viisaannäköisenä.
Mistä syystä niin paha mieli? kyseli Jenny-neiti. Aliina ei voinut vastata mitään, turvaili vain syrjäiseen soppeen istumaan. Oletko sinä, Iida, jollain tavalla loukannut? kysyi Jenny. En toki. Kuka sitten? Tiedätkö sinä? Kyllä minä tiedän. Sano sitten. Ei sitä voisi sanoa. Miksei voi sanoa, kiivastui Jenny-neiti.
Se vie ampuvaroja noille onnettomille, jotka ovat täydessä kapinassa maansa laillista hallitusta vastaan, ja tätä sanon minä huonon asian kannattamiseksi asevoimalla. En kyllä tahdo, miss Jenny vastasi kapteini väitellä kanssanne liittolaisten oikeudesta, vaan tahdon vastata teille ainoastaan yhdellä sanalla: minä olen kauppamies, ja semmoisena minä ajattelee ainoastaan toiminimeni etuja.
Päivän Sana
Muut Etsivät