Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Pienessä talossa asui köyhä sairas mies. Useampia vuosia oli hän ollut hervoton käsistään ja jaloistaan eikä voinut toimittaa mitään; mutta hänellä oli hyvä tytär, joka työllään hankki elatusta sekä itselleen että hänelle. Tytär ei tahtonut luopua isästään "minä hänet joko pelastan tahi kuolen hänen kanssaan", sanoi hän.
Vasta kun ulkona pihalla nähtiin tupa ylt'ympäri tulessa, muisti Bertel, että se oli täynnä ihmisiä, että siellä oli noin kolmekymmentä talonpoikaa, jotka käsistään ja jaloistaan kiinni kytkettyinä eivät päässeet paikaltaan liikahtamaan. Pelastakaamme onnettomat! huusi hän. Oletko hullu? nauroi Larsson. Nehän ovat niitä roistoja, jotka äsken löivät niin monta meikäläistä reipasta poikaa hengiltä.
Joku kopisteli lunta jaloistaan kyökin porstuassa. »Kukahan tulee?» ajatteli Iiri, mutta ei kuitenkaan noussut katsomaan, sillä olihan Leena kyökissä. Matamin kamarin ja kyökin välinen ovi kävi, ja nytpä syntyi vilkas puhe matamin kamarissa. Iiri kuuli vain, että matami sanoi: »Vai niin, onko itse patrunessakin kyllä tullaan! Sano nyt vain suuret kiitokset ruustinnalle. Hyvästi, hyvästi!»
Mutta se tekikin työtä siksi, että tuppi heilui, työn joutumisesta ei ollut huolta.» Niin tuota täytynee tehdä, vaikka taaksepäin menevän talon merkki sekin on, että pellot alkavat jäädä nurmiksi, sanoi isäntä alakuloisesti ja alkoi riisua kenkiä jaloistaan. Niin... Mitä te siihen minun asiaani sanotte? muistutti Salmo tyynesti.
Hetken kuluttua kapteeni sai jalkansa irroitetuiksi vastuksellisista tupistaan ja niiden sijaan metsäkauriinnahoista tehdyt pieksut, jotka muuan vuorelainen hänen hyväkseen veti omista jaloistaan; ja tämä vaihto tuntui Dalgettystä sangen suurelta helpoitukselta.
"Pehmenitpäs, kun ei annettu perään", puhui metsäherra itsekseen, vaan jo kuului kopinaa etehisestä ja sisään astui Telkiälän Matti kuuraisena ja täysissä tamineissaan. "Ohoh! eihän tämä tie keittiöön vienytkään, kun harvoin käy, niin ei muista", lausui Matti hyväksi huomeneksi kumarrellen ja kopistellen lunta jaloistaan lattialle.
Mutta kun yhä satoi, niin päätettiin jäädä taloon yöksi ja lähteä aamulla tavallista aikaisemmin. Kun miehet tämän kuulivat, niin rupesivat kilvan riisumaan kenkiä jaloistaan ja toimittamaan niitä uunin seutuville kuivumaan, minkä tehtyään sytyttivät piippunsa ja heittäytyivät lattialle pitkäkseen ja käsikynkillään pitivät päitään koholla niin kauan kuin piiput paloivat.
Mutta teidän luvallanne kysyen, mikä on nimenne, herra?" "Nimeni on Arvelin, lääketiedettä lukenut filosofian kandidaati ja matkustan tätä tietä, sanoakseni professori Malmilta terveisiä." "Kiitoksia, kiitoksia! astukaa sisälle tehkää niin hyvin! miten se olikaan?" "Kandidaati Arvelin," vastasi matkustaja ja kopisteli lunta jaloistaan; "vaikka arvonimiä kyllä ei tarvita."
Torgerin silmiin nousi kyyneleet paljaasta ilosta; hän kävi jokaista kiittämässä. Ja siis saan nyt heti mennä kotiin jäähyväisille. Niin, mene vaan, ja sitte kohtaat minua täällä päivälleen päivälleen muista se! Sen minä kyllä tulen muistamaan. Niin kepeä jaloistaan Torger ei ollut ollut sen päivän perästä, jona hän lähti kotiin Karia kosimaan. Hän pikemmin juoksi kuin käveli.
Siinä kahdella päällä ollen, tahtoisiko hän nousta ullakolle Ingrid'in luo, vai olisiko menemättä, juohtui mieleensä yö, jona Thorbjörn kävi Päiväkummulla ja istutti hänelle kukkaset. Pikaisesti riisui hän kengät jaloistaan ja hiipi portaita ylös. Unesta selvitessään ja huomatessaan Synnöven häntä herättelevän, säikähti Ingrid kovin. "Miten hän jaksaa?" kuiskasi Synnöve.
Päivän Sana
Muut Etsivät