United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
ROSINA. Ei, minä en voi pahoin ... mutta kääntyessäni... Ah!... KREIVI. Teidän jalkanne on nyrjähtynyt, rouvaseni? ROSINA. Ah! niin, jalkani nyrjähtyi. Se kirvisti kauheasti. KREIVI. Minä huomasin sen kyllä. Tuska tuntui sydämeen asti. BARTHOLO. Tuoli, tuoli. Eikö ole yhtään nojatuolia täällä? KREIVI. Ah, Rosina! ROSINA. Mikä varomattomuus! KREIVI. Minulla on tuhat tärkeää asiaa jutella teille.
Tätä kertoessaan purskahti hän uudestaan itkuun, ja minä itkin hänen kanssaan se oli minulle sangen helppoa, sillä olen hyväsydäminen ja sitäpaitsi olivat jalkani alituisesta kävelemisestä aivan verillä. Rupesin nyt kertomaan hänelle, että vasta pari päivää sitten olen tullut Napolista, etten tunne ketään veljistä enkä tiedä, missä he kokoontuvat pitämään yhteisiä kokouksiaan.
Nyt on kaikilla juorukelloilla hyvä tilaisuus kehrätä juoniansa, kun jalkani on ollut kipeä, ett'en ole pääsnyt mihinkään liikkumaan. Mutta nyt on jalkani kohta aivan terve; se parani pian kun isäsi kävi salaa täällä sitä korjaamassa ja neuvomassa kuinka haavaa hoidetaan.
Minä en voi kieltää, että se tekee minun pahaa, ei sen puolesta, että epäilisin hänellä olevan hyvän tahdon, hupsu-paralla, taikka uskoisin hänen ehdollaan panneen ämpärin tielle niin että taittaisin jalkani mutta nähkäät, kaikille ei ole annettu järkeä. Mutta jos tästä vielä paranen, mrs Kitty, te ette koskaan saa sanoa sitä tohtorin ansioksi, sillä sitä en suinkaan saisi kestetyksi!
Itse he kuitenkin olivat vielä säilyneet näiden vierailulta. Isännän arvelun mukaan olin minä viime yönä taivaltanut kokonaista kuusi penikulmaa. Eipä siis ihme, että jalkani tuntuivat raskailta kuin lyijyharkot ja syötyäni kykenin tuskin itseäni liikuttamaan.
»Enhän minä tässä ketäkään» yritin vastaamaan, kun tuo jo pujahti käteni ja rintani väliin, sanoen, että mennäänhän nyt tanssimaan. Hänen ei tarvinnut toista kertaa pyytää. Jo olivat jalkani liikkeellä, ja minä tanssijapyörteessä, suloinen olento rinnallani. Oi, se oli taivaallinen hetki.
MIKKO. Juoksin, mieletön, naarasterren perässä, joka hyppäsi saakelin vikkelästi, viekotellen sillä kurilla minua poika-parvestansa. Minä kompastuin ja mursin jalkani. (Itseks.) Kirottu Esko, kuin hätäytit minua ja matkaansaatoit kaiken tämän! Onni, ettei nähnyt hän lankeemistani. (
Jumalan kiitos ja kunnia; hyvinhän kaikki kävi. Tuomas oli vaiti. Kyllähän jalkani minut sinne saattoivat, mutta olikohan minun sydämeni siellä, tai joku muu... Se on Herran huoli, veliseni. Jätä se Herran haltuun. Paluumatkallani poikkesin myös siihen mökkiin, jossa sinä erosit minusta, kun... Elias säikähti, hätääntyi. Se oli Jumalan sallimus, veliseni, Jumalan sallimus. Etkös käy tupaan?
Suinpäin ja umpimähkään loikkailin minä eteenpäin minkä puutuneet jalkani, pimeys ja louhinen maa suinkin sallivat. Mutta pimeydestä oli minulle enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä vainoojieni oli siten mahdoton seurata jälkiäni.
Hän otti lyhdyn Aspan kädestä ja meni kirkon sisään. Vähän ajan perästä hän tuli takaisin kädessään kullalla kirjailtu nahkasandaali. "En löytänyt sieltä kuin tämän sandaalin alttarin luota, Apostolin vierestä. Tämä on miehen jalkine." "Se oli uhrilahjani", sanoi Syphax äkkiä. "Apostoli paransi jalkani, jonka olin astunut okaaseen." "Otaksuin sinun palvelevan vain käärmejumalaa."