Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
NIKOLAUS PIISPA. Totta, totta, jaarli. SKULE JAARLI. Kun Guthorm Sigurdinpoika otettiin kuninkaaksi, olin minä nuoruuteni kukoistavassa voimassa; silloin huusi kova ääni minun sisässäni: poistettakaan lapsi, minä olen täys-ikäinen, voimakas mies! mutta Guthorm oli kuninkaan poika; siinä oli juopa minun ja valta-istuimen välillä. NIKOLAUS PIISPA. Ja teiltä puuttui uskallusta
Elkää tappako! Elkää haavoittako ketään! Torjukaa heidät vaan päältänne. Miekka tuppeen, joka mies joka siihen tarttui! Miekka tuppeen, sanon minä! SKULE JAARLI. Sillä tavoin nousee mies miestä vastaan ympäri koko maata. Siitä näitte, Hookon Hookoninpoika; nyt arvatakseni paraiten näkyi, mitä teidän on tekeminen, jos maan rauha ja miesten henki on teille kallis.
SKULE JAARLI. Kirje, piispa, kirje! NIKOLAUS PIISPA. Tuossa on kuningas. Kohta sen jälkeen tulee Margareta; hän on tuskallisen levotoin ja tahtoo rientää kuninkaan luo, mutta häntä estää Ragnhild rouva, joka useamman naisen kanssa on häntä seurannut. Sigrid on vähän erillään perässäpäin. Skule jaarli, kuka on kuningas tässä maassa? SKULE JAARLI. Kukako on kuningas? HOOKON. Niin minä kysyin.
Jos minulla olisi poika, joka voisi ottaa koko tuon suuren perinnön minun jälkeeni! Jaarli jos teillä olisi poika? SKULE JAARLI. Minulla ei ole. NIKOLAUS PIISPA. Hookon saa poikia. Ja on kuninkaaksi syntynyt. Jaarli joll'ei hän olisikaan. SKULE JAARLI. Onpa hän sen todistanut; raudan-kannanta NIKOLAUS PIISPA. Ja joll'ei hän olisikaan huolimatta raudan-kannannasta?
GREGORIUS JUHONPOIKA. Suokaa anteeksi, herra, minun täytyy kiirehtiä NIKOLAUS PIISPA. Niin, tehkää niin, kunnon läänitysmies; Dagfinn Bonde on niin pahan-ilkinen. Kuinka täällä kerrassaan tuli hiljaiseksi. NIKOLAUS PIISPA. Kuningas meni. SKULE JAARLI. Ja kaikki miehet seurasivat häntä. NIKOLAUS PIISPA. Kaikki, paitse meitä. SKULE JAARLI. Suurta on olla kuningas. Tahdotteko sitä kokea jaarli?
Teillä näkyy olevan kuninkaan korva vallassanne. NIKOLAUS PIISPA. Teidän eduksenne. SKULE JAARLI. Niinkö sanotte? NIKOLAUS PIISPA. Ennen iltaa olette minua kiittävä. Lukekaa tämä, jaarli. Te rikotte kaiken yhteyden nuoren Kangan kanssa? HOOKON. Kangan kanssa, jota olen rakastanut yli kaiken maailmassa. Tästä päivästä saakka hän ei enää saa näkyä sillä tiellä, jota kuningas käy.
SKULE JAARLI. Totta kyllä; Antero Skjaldarbandia minä varmaan odotin. Ja Vegard Væradalia myös. SKULE JAARLI. Niin, Vegardia myös. Ja minä toivon, että te nyt olisitte paremmin vastaan ottanut vanhaa ystävääni, kuin seitsemän vuotta sitten Oslon sillalla, jolloin pistitte häntä poskeen, niin että miekka leikkausi ulos.
HOOKON. Te kirjoitatte kuninkaan vihamiehille ja käytätte kuninkaan sinettiä, ilman kuninkaan tietämättä mitä kirjoitatte! SKULE JAARLI. Niin olen tehnyt monta vuotta teidän suostumuksellanne. HOOKON. Niin, siihen aikaan, jolloin olitte minun holhojani. SKULE JAARLI. Ei teille koskaan ole siitä vahinkoa tullut.
Minä olen kuudenkahdeksatta vanha; aika rupeaa nyt menemään nopeasti alas mäkeä, ja tätä asiata en uskalla ottaa muassani toiselle puolen SKULE JAARLI. Puhukaa, puhukaa! Eikö hän ole Hookon Sverrenpojan poika? NIKOLAUS PIISPA. Kuulkaa minua. Silloin kuin Inga oli raskaana, ei kukaan saanut siitä tietoa.
SKULE JAARLI. Te ette tahdo pitää häntä kuninkaan kartanossa? HOOKON. Hän on minulle liian rakas, jaarli; kuningas ei saa pitää luonansa ketään, joka on hänelle liian rakas, kuninkaan täytyy toimia kädet vapaina, olla yksinänsä, eikä ohjattuna, viekoteltuna. Se oli minun neuvoni, tämä kuninkaan äidistä Ingasta. NIKOLAUS PIISPA. Minä tunsin teidät kohta neuvostanne.
Päivän Sana
Muut Etsivät