Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Kyllä minä voin, vastasi Matti, sen olen oppinut koulussa. Nyt istahdan vuorelle ja istun tässä aamuun asti. Vuori kääntyy maanpallon mukana ympäri kulkien siten kolmetuhatta peninkulmaa kahdessakymmenessäneljässä tunnissa, ja huomenna tähän aikaan olemme vuori ja minä jälleen täällä. Suuri jättiläinen, hän pettää sinua! kuiskasi mustakeijukainen.
Jättiläinenkin seurasi heitä, vaikka ainoastaan voimatonna varjona. Mitä enemmin prinsessa kouristi jättiläisen sydäntä, sitä voimattomampi oli jättiläinen. Toisinaan hän oikein heikkoudesta vapisi. Mutta sitä voimakkaammiksi tunsivat itsensä prinsessa ja hänen seuraajansa. Voiman tunto ja voiton vakuutus täytti heidät toivolla ja riemulla.
Miten lintu voi olla siivetöin ja neiti huuletoin, se oli suorastaan käsittämätöintä. Kuule nyt, Matti, sanoi hän, kumpi meistä oikeastaan on tyhmä, sinä taikka minä? Sitä minä en tiedä, vastasi Matti varovasti. Mutta lintu siivetöin on lumi ja neiti huuletoin on aurinko. Vai niin, vai niin, sanoi jättiläinen, silloin et sinä taidakaan olla tyhmä. Mutta mitä se merkitsee voimaan verrattuna?
Milloinka se Jumala teki tämän maailman? kysyi Matti sormeaan suussaan pyöritellen. Aikojen alussa. Siitä on jo lähes kuusituhatta vuotta. Siitä on jo pitkä aika. Kauan on kerjennyt kasvaa tuokin kuusi, jota nyt ei enää ole. Kaikki katoo ja mullaksi muuttuu. Kukas osasi uskoa, että tuommoinen jättiläinen murtuu? Huomenna oli aivan tyyni, ei pienintäkään tuulen henkäystä tuntunut.
»Tehkää niin», murajava isäntä virkkoi, »ja jos minä sinun hyväksesi peukaloni lasken, niin katkaiskoot kohtalottaret elämänlankani.» »Köytesi, tarkotat», Lydon pisteli. »Tuossa on sestertio, jolla voit yhden ostaa.» Tuo jättiläinen isännäksi tarttui toisen ojennettuun käteen ja puristi sitä niin lujasti, että veri ruiskahti sormien päästä vieraitten vaatteille. Nämä remahtivat raikuvaan nauruun.
"No hyvä," sanoi jättiläinen, "minun vieraslahjani on se, että minä syön sinut, Ei kukaan, viimeksi kaikista kumppaneistasi." Ja hän vaipui raskaasen uneen. Hänen maatessaan ottivat kreikkalaiset teroitetun nuijan, joka oli suuri kuin laivan masto, ja sysäsivät sen yksin voimin hänen silmäänsä. Jättiläinen alkoi hirvittävästi ulvoa, josta muut kyklopit kokoutuivat luolan suulle.
"Kuten näet, olen minäkin jalkaisin. "Etkö halua", huusi hän vimmoissaan. "Sinut täytyy vetää pois hevosen selästä." Hän rupesi heiluttamaan oikeassa kädessään olevaa, tavatonta keihästä. "Käänny, herra, pakene", huusi Aigan. "Jättiläinen heittää mastopuulla." "Käänny, herra", toistivat hypaspistit peloissaan.
Ursuksesta hän oikein oli ruvennut pitämään ja hänen kanssaan hän keskusteli päiväkaudet, sillä hänen kanssaan saattoi jutella Lygiasta. Jättiläinen kertoi hänelle väsymättömällä innolla, ja siinä täyttäessään sairaanhoitajan raskaimpia velvollisuuksia rupesi hänkin kiintymään Vinitiukseen.
Nyt, vanhus, rukoile jumalia, ettei voittajana ensinnä selviydy kumpikaan noista roomalaisista eikä liioin tuo jättiläinen Niger!» Vanhus istui jälleen hiljaa ja peitti käsillä kasvonsa. Taistelu ei nyt liikuttanut häntä lainkaan, sillä Lydon ei nyt ollut mukana. Mutta muuan ajatus hänet jähmetytti taistelu oli sittenkin ratkaiseva Lydoninhan piti asettua ensinnä kaatuneen tilalle.
Heille hän kertoi, että Ei kukaan oli vahingoittanut häntä ja että Ei kukaan tahtoo häntä tappaa. Kyklopit arvelivat, että siispä hänelle ei ollut kukaan tehnyt mitään pahaa, ja menivät pois. Kun jättiläinen sitte laski laumaansa ulos, pääsivät kreikkalaisetkin ulos siten, että villoista riippuivat suurten pässien alla, ja purjehtivat pois saaresta. Uusia seikkailuja oli vielä edessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät