Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Se oli saanut ihan tarpeekseen kristityistä, jotka kuolivat kuin lampaat. Ymmärrettiin, että näytäntö menee aivan hukkaan, jollei jättiläinen rupea puolustamaan itseään. Siellä täällä alettiin usutella. Jotkut huusivat mastigoforeille, joiden tehtävä oli ruoskia miekkailijoita, jolleivät he tahtoneet taistella.
Virkamies oli melkein yhden ikäinen Harlow'in kanssa, mutta tämä jättiläinen se piti kaikkia ihmisiä keskenkasvuisina. Kovin hän todellakin luotti omaan itseensä eikä peljännyt ei niin ketään! "Kukas minulle mitä saa? Löytyykös maailmassa ketään semmoista ihmistä?" kyseli hän, ja ala sitten äkkiä nauramaan lyhyttä, mutta kajahtelevaa hohotusta.
Eräs nuori kalpea, kaunis, surullisen näköinen nainen, jolla oli kiihtynyt katse silmissä ja jonka vaaleat hiukset olivat kiillottoman himmeät niinkuin ei päivän säde olisi niitä koskaan hivellyt, esitti tyynesti miehensä, joka oli oikea jättiläinen, suurilla punaisilla viiksillä varustettu variksen pelätin.
Jättiläinen kaatui, kuoli pois, muuttui tomuksi. Tuuliaispää tapasi hänen tuhkansa, sirotti sitä maan yhdeltä rajalta toiselle. Tomunhiukat lentelivät sinne tänne: useat sinkoilivat ulkomaillenkin, jopa joutui niitä meren tuolle puolenkin. Niin sirotteli niitä myrskytuuli.
Pohjoismaiden jättiläispoikaa joksi esi-isämme nimittivät talven muisti mies seuraavana kolkkona hetkenä; hänestä oli ikäänkuin tuo julma jättiläinen, kuolon kalpea serkku, olisi tulossa tappamaan häntä ja hänen vaimoansa ja lastansa. Hänen päätänsä pyörrytti ja pakkanen väristytti koko hänen ruumistansa.
Samassa me kaikki kolme hyppäsimme alas lattialle ja kätkeydyimme vuoteen alle, jotta jättiläinen ei huomaisi meitä. Unimielissään tämä raappikin vain varvastansa ja ymmärtämättä mistä oli kysymys laskeutui jälleen levolle. "Saatuamme ulko-oven avaimen haltuumme läksimme ulos ja neuvottelimme, minne me pakenisimme, jottei jättiläinen söisi meitä kaikkia suuhunsa.
Pidä suusi kiinni! sanoi jättiläinen suuttuneena. Sinä saat vielä nähdä, että minä syön tuon nulikan! Minulla on nyt oikein oiva ruokahalu. Vai niin, kolme arvoitusta! No, mitä sinä olet ja minä en ole? Kymmenen vuotta vanha, vastasi Matti Nopsa. No, se on kyllä totta. Mutta mitä se on, jota minä olen ja sinä et ole? Matilla oli hyvä halu sanoa: tyhmä.
Meri oli jäässä, mutta mikäpä jää olisi sellaista raskasta otusta, kun härmäjättiläistä, kannattanut! Jättiläinen pudota puksahti mereen ja nyt olisi hän kyllä tarvinnut kumikalossit! Kas tuota solskevettä, joka rupeaa kohoamaan saapasteni varsien ylitse, huudahti jättiläinen, seisoen keskellä merta. Mutta pahinta oli se, että jalat rupesivat sulamaan seitsenpeninkulmaisissa saappaissa.
Mustakeijukainen peljästyi niin, että hän livisti tiehensä minkä voi, juoksi metsään, tarttui jäniksenlankaan ja lopetti mustan elämänsä valkoisessa lumessa. Matti Nopsa oli ylpeä voitostaan, mutta hänen kävi sääliksi, että niin voimakas jättiläinen oli yhtäkkiä muuttunut vesilätäköksi.
Ne, jotka seisoivat häntä lähellä, katselivat häneen ihmetellen ja inhoten. Kuka hän mahtoikaan olla, joka saattoi tällaiselle näylle ilkkua ja nauraa? Ihanaa, ihanaa! jatkoi jättiläinen; mainiota, vanha mestari!... Ei liian nopeasti, ei liian nopeasti!... Kas niin ... hitaasti ... mutta varmasti ... hyvä, hyvä! huutaa Knapekullan korppi.
Päivän Sana
Muut Etsivät