Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Näinä viimeisinä vuosina oli Jan Juhl'illa kuitenkin ollut paljon harmia sentähden, että hänen kauppa-asioitsijansa Bergen'issä ei tahtonut antaa hänelle uutta lainaa, ennenkuin hän saisi entisen maksetuksi. Tähän aikaan kuoli Jan Juhl ja juuri tämä suru toimeeutulosta huolestutti hänen jälkeistänsä niinkuin synkkä, kiusallinen tuska!
Jan käveli levottomana Teistsaarilla ja piti vaaria siitä, kuinka myrsky yöllä yhtä mittaa kasvoi, kunnes kattotiilit alkoivat lennellä alas ja he saivat kylliksi työtä tuetessaan rosseilla meripuotia. Hänen toivonsa oli nyt siinä, että isä oli hakenut yhdessä tai toisessa salmessa maata. Mielessään ajatteli hän itsellään olevan tuhmanröyhkeän isän, joka toiste piti panna jalkapuuhun.
Sentähden otin kuusi miehistäni ja läksin pienelle partioretkelle Inverlochyyn päin, ja silloin minulle tuli Jan Glenroylainen vastaan, joka oli käynyt vakoilemassa. Argyle marssii Inverlochyyn päin kolmentuhannen valitun miehen kanssa, joiden johtajina ovat paraat Diarmidin pojista. Tämmöiset ovat sanomani ne ovat luotettavat teidän asianne on päättää, kuinka mieluisia ne ovat.»
Silloin juuri tunkeutui niin paljon väkeä kokoon, ett'ei Rejer voinut liikkua, vaan hän luuli hälinässä kuulevansa sanottavan: "Jan Juhl'in poika Aa-vuonosta ... perin pohjin köyhtynyt..." Rejer'in posket hehkuivat ja ohimot tykyttivät. Hän ei ollut varma siitä kuuliko hän oikein tahi oliko se hänen omatuntonsa, joka hänelle siitä kuiskasi... Mutta miten olisi huhu ehtinyt tänne saakka levitä.
Pitkin laaksoa kuului nyt huokaus, kumiseva kuin tyhjän tynnyrin suusta: "Toden totta me kadotimme paljon, isä Juhl, niin!" Jan oli Juhl'ien suurta sukua. Yksi perheen jäsenistä, merimies, oli saavuttanut rikkautensa Hollannissa ja Bataviassa, oli puolitoista vuosisataa sitten tahi vielä kauemminkin, ostanut itselleen Aa-vuonossa useampia taloja melkeinpä kokonaisen tiluksen.
Itse saari nukkuu siellä välkkyvill' aaltoloilla vehreänä, niin naurelevana ja auringon valaisemana, ikään jos sitä huuhtelis vesi lämpöisempi kuin pohjoisen jäämeren vesi on, ja sitä paistelis lämpimämpi aurinko kuin minkä pohjoisnapa omaa. Tromsö on Jan van Huysum'in, jään, lumen ja hallan helmahan siveltämä kukkaismaalaus.
"Oi kiitoksia, poikani, anna minun olla yksinäni!" Sen sanottuaan sulkeutui hän huoneesensa. He olivat suuressa levottomuudessa hänen tähtensä, kun hän ei aamusellakaan tullut huoneestaan, ja Jan meni hänen luokseen. Hän tapasi hänet istumasta liikkumatonna kuin kiven ja kalpeana. "Sinun täytyy tulla alas ja ryhtyä toimiisi äiti!" Hän istui vielä hetkisen liikkumatta ja tuijotti lattiaan.
Tähän vuoden aikaan ei posti tullut vuonoon kuin kerran viikossa ja tämä oli viimeinen postipäivä ennen joulua... Vanha Jan Juhl ei tosin koskaan mennyt postia hakemaan, ennenkuin pari päivää myöhemmin, jolloin myös oli asiaa maa-kauppiaalle; mutta nämä naiset eivät olleet niin kärsivällisiä, ollessaan yksin kotona. He laskivat tuntiakin... Kello alkoi jo surista ja löi puoli kolme. Mitä se oli?
"Niin paljon luulin minä pitäväni isästäsi, ett'en voisi elää hänen kuoltuaan... Vaan elämä ei näy olevan sitä laatua ... emmekä me saa keskeyttää sitä, mitä hän on alkanut täällä Aa-vuonossa, Jan!" "Niin, niin minä sain hänen viimeisen kehoituksensa, äiti!
"Mutta vanhempamme voivat joutua sillä välin teurastettaviksi", kinasi Jan. "Sama kohtalo meitäkin vartoo, jos liikumme", vastasi taas Ula. "Ainoa pelastuksen toivomme riippuu pysymisestämme tässä paikassa".
Päivän Sana
Muut Etsivät