Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Jos jotain tilusta taidettiin pitää mallina ikivanhasta huonosta hoidosta ja kaikesta huonosta maanviljelyksestä, niin oli se todellakin vanhan Jan Juhl'in talo. Siellä oli lanta tallin ja navetan edessä vuodet pitkät tuulessa ja auringonpaahteessa.
Lyhyen neuvottelun perästä päätettiin, että kaksi miestä lähetettäisiin tiedustamaan oliko vihollinen lopullisesti peräytynyt, vai eikö; ja satuloittuaan ratsunsa Karel ja Jan Dirksen läksivät tässä tarkoituksessa matkalle; meidän tulevaiset liikkeemme riippuisivat sitten heidän tuomistaan tiedoista.
On satoja, joihin voipi rakastua, vaan tosi tapahtuu ainoastaan yhden kanssa... Nyt on käynyt niin Jan Conradille, näetkös, minä ymmärrän niin hyvästi sen! paremmin Jan Conradin suhteen kuin Janin, sillä tämä on sinun näköisesi! täytyy olla varuillaan, ett'ei hän takerru ensimmäiseen hameesen; hänen pitää päästä niin vanhaksi, että saa edes silmät päähänsä... Hitusen järkeä!
"Joutavia, hän on kylliksi vahva, oikea hevonen kunhan hän ei saa olla täällä kotona hemmoteltavana." "Minä tarvitsen hänen apuaan; täällä on kyllä tekemistä, tiedäthän!" "Jan Conradin täytyy tulla mukaan!" sanoi Rejer pitkäveteisellä painolla. "Minä en tahdo raskasta työtä häneltä, vaan mukaan täytyy hänen tulla!
Vanhimman nimi oli Jan. Toistakin tahtoi hän varmuuden vuoksi nimittää Janiksi; vaan kuinka? siitäpä juuri näiden kahden välillä oli tänään täällä taisteltu tulinen ottelu. Ja sen tauottua siten, että poika saisi nimen Conrad, kanunamiehen mukaan, seuraa päätappelu.
"Hänen mielensä luonnollisesti tekee olla vaan kotona jouluna ja saada tavata häntä, opettajatarta, tuota uutta neitiä pappilassa, kaikissa niissä seuroissa, joihin hän vaan pääsee... Luuletko sinä suotta Jan Conradin välttämättömästi joka sunnuntai tahtoneen kaikkiin niihin kirkkoihin, joita rovastikunnassa on? Olet ehkä luullut hänen tulleen heränneeksi, mitä?"
Kun paraiksi pääsivät pihaan ja saivat hevosen pysäytetyksi, juoksi pieni poika kääsyjen viereen; hänen silmistänsä valuivat suuret vesikarpaleet. Elsa tunsi kohta Matin ja riensi alas kääsyistä. "Minä olen täällä odottanut sinua, kun äiti kuoli k:lo 4:jän aikana!" "No, joko äiti nyt kuoli?" kysyi Elsa. "Heleenako kuollut?" huusi hädissään mamseli.
"En ole koskaan sanonutkaan niitä ymmärtäväni; vaan erittäin onnellisesti päässeeni niistä;" hän pyyhkäsi hiukset vaimonsa otsalta ja nauroi "vaikka sinä usein pistät kuin viholainen! ja kernaasti tahdon minäkin sananvaltaa Jan Conradin suhteen."
Mäellä kasvoi paksu monihaarainen honka, joka levitti koukkuisia oksiaan tuulessa ja sen juuren ympärillä oli vanha, pyöreä penkki... Siellä istui Jan Juhl tuntikausia polttaen tupakkaa ja katsellen veneitä, joilla purjehdittiin maakauppiaan luo vastapäätä olevalle taipaleelle ja sieltä taas takaisin.
Hautajaiset vietettiin hyvin komeasti, ylt'ympäri vuonoa levisi aina huhu, kuin vaan joku Juhl haudattiin. Sen jälkeen oli kaikki taas niin hiljaista ... ja talossa sekä alhaalla kylässä kerrottiin vaan, ett'ei Hammernäs'iä enää omistanut vanha Jan Rejersen, vaan nuori Rejer Jansen Juhl... Joulu lähestyi.
Päivän Sana
Muut Etsivät