Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
"Luuletteko sen kertomuksen olevan totta, joka tietää, että hän on nähty matkustavan rautatiellä New-Yorkiin?" "Minä luulen sen varmaan olevan totta, herra; ja luulenpa myös olleeni hänen jäljillä. Minä vaan olin liian innokas löytämään häntä; ja minä olisin voinut löytää hänet, jos olisi suotu minun viipyä New-Yorkissa". Minä katsoin Naomiin. "Sen minäkin luulen", sanoi Naomi.
Vaimon kasvot punastuivat. "Elääkö hän?" kysyi hän erittäin riemastuneena. "Elää juuri elääkseen", sanoi hevospaimen, "mutta ei hänellä ole kättä, ei jalkaa jäljillä". "Siitä mä vähän huolin", lausui ilosta loistain vaimo, "kun vaan on elossa; minäpä heti riennän hänen luoksensa".
Mikä yhteys, mikä sopu-sointu niillä jäljillä on, siitä riippuu elämämme tehtävä. Minkä tehtävän olemme suorittaneet, siitä riippuu ihmisarvomme. Ihmisarvo, oikea arvo ilmestyy vasta kuoltuamme.
Vasta kolmantena yönä puri myrkyn poikki, mutta perin päästä, niin että virstan verran vielä jaksoi kompuroida pois surmasijalta piiloon. Vaivoin pysyi hän Mikon jäljillä. Piehtaroimasijat ynnä keltainen vesi, jota oli ulostanut, olivat parempina osviittoina kuin sellaiset jäljet, jotka pyry oli melkein umpeen ja näkymättömiin tuiskuttanut.
Niin olisi hän voinut omin silmin nähdä sen seimen hyvyyden, joka enään on jäljillä Idomené'lla, Semiramis'ella ja Elektra'lla." Ja kun hän niin puhui, kohotti hän hitaasti ja ylpeästi käsivartensa ja osoitti perällä erästä paikkaa, josta sade suurina karpaleina tippui alas. "Nä'ettekö?" jatkoi hän teroitetulla äänellä. "Siinä on ylistetyn olemuksen kurja loppu.
Ei sen vertaa, että olisi aihetta äkkiä syöksähtää esiin syynalaisen eteen ja juhlallisella äänellä huudahtaa: »soh», ja sillä yhdellä tavulla musertaa multaa mureammaksi jos kuinka ylpiäs mieli. Ei minkäänlaista! Poliisi kulkee katua päästä toiseen ja taas toiseen kuin metsämies saaliin jäljillä, mutta turhaan. Kaikki siellä on siivosti, kaikki paikoillaan, järjestyksessä. Sietämätöntä!
Sallustion pääteos oli Historiarum libri V, joka vuosien vieriessä on kadoksiin joutunut, niin ett'ei siitä ole jäljillä kuin 4 puhetta, 2 kirjettä ja muutamia muita katkelmia. Tämä teos sisälsi Roman tasavallan historiaa siitä, missä L. Cornelius Sisennan aikakirjat loppuivat.
Nyt minä palaan sinun luoksesi, tyttöni, palaan, en vain ajatuksin ja sanoin, vaan teoin. Jos minussa jotain pelastamisen arvoista on ja uskon, että sitä vielä on täytyy sinun pelastaa se. Minä tulen sinun luoksesi apua kerjäävänä. Olen koettanut hankkia itselleni tietoja sinusta. Olenkin jo hiukan jäljillä. Ja minä kuljen, kuljen siksi kun löydän.
MALVOLIO. "Ma käsken, ketä lemmitsen." Niin, hän käskee minua; minä olen hänen käskyläisensä; hän on emäntäni. Tämähän on selvää tavalliselle järjelle; siinä ei mitään vaikeutta. Mutta loppu? Mitä merkitsevät nuo kirjaimet? Jospa voisin ne jollakin tavalla sovittaa itseeni. Hiljaa! HERRA TOPIAS. A, niin, vainustappas vaan! Nyt hän on jäljillä. FABIO. Hurtta haukahtaa, niinkuin se vainuisi kettua.
Oi noita naisia! jos tahdotte antaa viisautta mitä vilpittömimmälle, sulkekaa hänet sisään. KREIVI. Armas Rosinaseni! FIGARO. Armollinen herra, minä huomaan jo selvästi teidän maskeradinne syyt; te toimitatte täällä lemmenkauppaa aaveissanne. KREIVI. Sinä olet siis asian jäljillä, mutta jos sinä lavertelet... FIGARO. Minäkö lavertelisin!
Päivän Sana
Muut Etsivät