Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Jäätehinen silmäili vuorta ja huomasi sen melkein liian raskaaksi. "Lörpötystä!" selitti hän. "Koko maailmassa ei löydy semmoista, joka voisi tuon kivenmöhkäleen muuttaa." "Löytyypä, sen teen minä", vastasi Matti; "sen verran olen oppinut koulussa. Minä menen nyt vuorelle ja istun siellä aamuun asti.
Katsoppa tuota mökkiä, mihin se tiensä otti!" sanoi jäätehinen harmistuneena. Silloin näkyi lumessa pieni musta esine. Jäätehinen otti sen ylös, katseli puolelta ja toiselta sekä pisti vihdoin suuhunsa, alkaen sitä pureskella. Sepä se vasta sitkeää poronpaistia on ollut, tuumiskeli hän, lieneekin se jo kauan tässä maannut ja kuivanut päivänpaisteessa. "Luultavasti", sanoi mustapeikko.
"Ja näitä myötenhän ne rupattelevat toistensa kanssa!" Jäätehinen harmistui Norjaan, kääntyi ympäri ja oli muutamilla askelilla Inaarin järvellä Lapissa. Täällä kohosi muutamasta uutismökistä savu punaisena patsaana kylmään talvi-ilmaan. Mutta savulla oli suloinen haju, mikä miellytti jäätehistä. "Mitä tuo pikku väki keittelee?" kysyi hän. "Se keittää kahvia." "Kahvia?
Niin, sitäkään ei käy kieltäminen, tuumasi jäätehinen alakuloisena. Nyt on sinun vuorosi kysyä." "Mikä on se, joka syntyi maailman alussa ja kuolee maailman lopussa, eikä kuitenkaan tule viittä viikkoa vanhemmaksi?" "Oo, sitä ei tiedä kukaan, etkä sinäkään", vastasi jäätehinen neuvotonna. "Tiedänpähän, se on kuu. No, mikä on se, joka lakkaamatta irvistää?"
"Vai niin!" sanoi jäätehinen. "Onko täällä sinä aikana ilmestynyt ketään minua viisaampaa ja vahvempaa?" "Mistäpä se semmoinen tulisi! Suuri Jäätehinen, sinä olet vahvin ja viisain mies koko maailmassa!" "Mutta minä alan jo tulla vanhaksi." "Se ei tee mitään semmoiselle, joka voi nukkua niinkuin sinä. Nukkuessa tullaan vahvoiksi ja viisaiksi, eikä kukaan nuku niin paljon kuin sinä."
Onko se jonkinlaista puuroa?" "Suuri Jäätehinen, kahvi on muutamanlaista ruskeaa liemiruokaa, joka tekee ihmiset iloisiksi." "Mutta sitä soppaa meidän pitäisi maistaa!" tuumasi jäätehinen ja otti askeleen eteenpäin, mutta unohti että hän samalla siirtyi seitsemän penikulman päähän kahvipannusta. "Siitäkin on joskus haittaa kun kävelee seitsenpenikulmaisilla saappailla.
Mustapeikko osoitti pohjoiseen, jäätehinen oli tuntevinaan ilmassa kahvin hajua, ja otti muutamia reippaita askeleita, mutta eksyi lumipyryyn ja joutui keskelle Pohjanlahtea. Meri oli kyllä jäässä, mutta mikä jää semmoista hirmua kannatti. Jäätehinen soksahti veteen, ja nyt olisi kummikalossit kyllä olleet tarpeen.
Jäätehinen sylkäsi kalossin pois suustaan, veti suunsa täyteen talvi-ilmaa ja puhalsi sen sieraimista ulos. Heti syntyi semmoinen lumituisku että se tuota pikaa peitti seudun miehenkorkuisille niedoksilla. Mihin päin se jäikään kahvipata?" kysyi jäätehinen.
Kukaan ei tietänyt kuinka vanha, hän oli, kenties kolmen neljäntuhannen vuoden vanha, sillä hänen ikäänsä ei ollut kirkonkirjoissa. Mutta pitkä hän oli, pitkä ja tyhmä, pituutta yksi kilomeetri ja tyhmyyttä kuusi kilomeetriä, sanoi kansa. Se nyt sentään lienee ollut panettelua, hyvä kun uskomme puoletkin. Jäätehinen oli vielä kelpo voimissa, vaikka olikin niin vanha.
Matin teki mieli sanoa: "tyhmyys". Mutta hän oli siksi viisas että vastasi: "tuhannen vuoden ikä." "Ohoh! niin no, sitäkään ei voi kieltää. Mutta kuule", sanoi jäätehinen, voitostaan varmana: "mutta mikä on se, joka ei ole minun eikä sinun näköisesi?" "Krokodiili", vastasi Matti. "Kroko..." mikä ihme se on? "No tunturirotta, jos ymmärrät sen paremmin." "Tunturirotta?
Päivän Sana
Muut Etsivät