Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Ja todellaan oli tämä tyttö hovineuvoksen mieluinen enemmän kuin milloinkaan luuli naisen olevan. Tunsiko tämä jääkylmä mies ehkä ensikerran sääliä toisen ihmisen levottomuudelle? Vaikka tytön ujous häntä mielitti, niin oli se kuitenkin hänestä katkera, vaikka hänen luontonsa oli sellainen, että suurin ilonsa oli kiusata ja rääkätä tunnollisia olennoita, ihmisiä sekä eläimiä.
Mutta liian pureva sananvaihto sai Valentinen sellaiseen harmiin, että Séguinin täytyi pyytää anteeksi, sillä hän pelkäsi vaimoaan, kun Vaugeladein veri kuohahti hänessä; silloin musersi Valentine miehensä halveksumisellaan ja antoi tämän ymmärtää, että hän vielä jonakin päivänä kostaa. Ja taas puhalsi jääkylmä viima pöydällä oleviin kukkiin.
Oli syksy myöhä, rannat jäässä. Väinölännientä lakasi jääkylmä tuuli, ja vaikka oli sunnuntai-ilta, ei siellä ollut kävelijöitä muita kuin minä. Kauan en siellä kestänyt minäkään, kun jo piti kääntyä pois. Palatessani näin eräässä niemen puoleisessa talossa pidettävän jotain kokousta. Väkeä oli paljo. Läksin joutessani katsomaan, mutta huoneeseen ei ollut yrittämistäkään.
Tornista poistetun tiilikiven aukosta hieno kuutamojuova pääsi ahtaaseen koppiin. Sen valossa hän näki vangin... Tämä istui liikkumattomana kuin kivi selkä oveen päin käännettynä ja pää käsien varassa. Vavisten Matasunta nojautui oven pieleen. Jääkylmä ilma tulvahti kopista häntä vastaan. Häntä vilutti. Hän ei saanut sanaakaan suustaan kauhusta.
Minusta tuntui ikäänkuin jääkylmä sormi olisi käynyt selkäpiitäni myöten. Mutta vastustaen sitä yritin vakuuttaa hänelle, että tuo haamu varmaan vain oli tyhjää mielikuvitelmaa. Minä kerroin hänelle, että tämmöiset haamut, joiden syntymiseen ovat syypäänä ne hienot hermot, jotka ovat silmäin näkövoiman välittäjänä, usein tekevät sairaat ihmiset rauhattomiksi.
Niinkuin Lentsin koko ruumista pitkin nyt värähteli varikuuma ja jääkylmä vuoroitellen, niin Annikin taisi häntä mielensä mukaan milloin saattaa korkeimpaan autuuteen, milloin solvaista kuolemaan saakka. Näin kului viikkoja, kuukausia. Mutta sentään ilo enemmän vallitsi heidän välillään, sillä Anniin oli tullut semmoinen helleys, jota ei kukaan ennen olisi hänestä uskonut.
Ellen oli jääkylmä tuota miestä kohtaan, vaan tämä ei kadottanut rohkeuttansa. Mutta yht'äkkiä näki hän jotakin salamantapaista Ellenin silmässä hän otaksui että se oli hymy ja suosiollinen hänelle. Ettekö astu sisään? kysyi Ellen. Hän kiitti itsetunnolla ja astui teikkarimaisesti Ellenin jäljissä. He istuivat pöydän ääreen, jolle Ellen asetti virvoituksia vieraan eteen.
Genoveeva tarttui hellästi hänen käteensä, mutta hän veti kätensä pois ja huudahti vapisevalla äänellä: »Päästä minut, päästä minut, kätesihän on jääkylmä. Tai vedä vain minutkin hyisellä kädelläsi luoksesi hautaan, sillä elämä on minulle raskas kuorma ja kuolema parasta, mitä voin toivoa».
Ja kuitenkaan ei nyt ollut minkään turhan kuleksimisen ilma, sillä aurinko oli peittynyt pilviin, jääkylmä tuuli puhalteli pitkillä, autioilla kaduilla, joilta ohut jääkuori kohosi ilmaan pieniksi pilviksi musertuneena. Ankaran kylminä talvi-ilmoina oli tässä työmieskorttelissa synkkyyden leima.
Vai niin, vastasi kreivi Bernhard käyttäen tuota mainiota vai niin sanaa, joka voi olla kiehuvan kuuma tai jääkylmä, ystävällinen tai vihamielinen, kohtelias tai ivallinen, aina sen mukaan, kuinka se lausutaan. Ja mitä sisaremme vastasi? Ei mitään. Ja ei mitään on liian vähän. On kysymyksiä, joihin ei mitään on paras vastaus, vastasi kreivi Bernhard välinpitämättömästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät