United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kamarineitsyeni, Betty, riensi sisälle säikähtyneenä. Hän oli kuullut minun huudahtavan. Jumalan tähden, rouva kreivitär, mitä on tapahtunut? Katsoin tyttöön. Hänenkin silmänsä olivat itkusta punaiset, ja minä ymmärsin syyn. Hänkin oli kuullut kauhean uutisen ja hänen sulhasensa oli sotilas. Tunsin hartaan halun painaa kovan kohtalon alaista sisartani sydäntäni vastaan.
Siihen täytyi yhtyä. Mutta pastori melkein juoksi kotiin. Laiva eteni rannasta, ja Agnes huusi naurusta ja itkusta värisevällä äänellä: "Aili rakas, pyydä pastorilta anteeksi. En minä tahtonut häntä loukata. Hyvästi, hyvästi, tuhannet kiitokset!" Mikä lienee ollut siihen syynä, mutta Aili ei voinut pyytää pastorilta anteeksi. Pastori juoksi kamariinsa ja lukitsi oven.
"Herra antoi ja Herra otti, Herran nimi olkoon kiitetty!" kuiskasi leski raukka; mutta Olli astui hänen eteensä, laski kätensä hänen olallensa ja tarkasteli häntä kauan silmillänsä, jotka ajatuksista säteilivät ja välkkyivät tukahdutetusta itkusta; sillä hän oli kuitenkin lapsi, hyvä, hellä lapsi, joka nyt ensimäisen kerran seisoi elämän tunturimyrskyssä ja taipui siinä vähän mutta kuitenkaan ei kimmausvoima murtunut.
Rouva Blum oli nimittäin viime aikoina ottanut tavakseen katsella häntä osaaottavasti, jo kohdatessaan hänet kysyä: "Miten nyt voit, rakas poikani?" äänenpainolla, joka suuresti hermostutti Eugenia. Siitä tavasta täytyi hänet totuttaa pois. Kuuden aikaan, kun muut herrat lähtivät klubiin, lähti Eugen kotia. Sänkykamarissa tapasi hän Doran joka istui ja luki, silmät itkusta punaisina.
Tultiin sivu joulun eikä mitään muuta erityistä ollut tapahtunut, kuin että forstmestarinna oli suurimmaksi ilokseen huomannut lastensa edistyneen ihmeteltävästi, olevan hyvin ahkeria ja pitävän kilvan opettajattarestaan. »Mitenkähän Esteri on?» tiedusteli forstmestari. Forstmestarinna ei muuta tiennyt, kuin että oli tavannut neiti Rutasen silloin tällöin silmät turvonneina itkusta.
Olisikohan kukaan voinut tuntea sinua istuessasi tuossa, silmät verisinä itkusta ja valvomisesta. Et puhu ainoatakaan sanaa kellekään ihmiselle, eikä kukaan tässä maailmassa olisi voinut sinua lohduttaa. Mutta sinä pääsit kuitenkin Jumalan luo ja sait voimaa ja lohdutusta.
Kaikki läsnäoliat olivat itkusta sulaa, sillä Oitin ääni oli soinut kuin taivaan kannel ja silmäilynsä sulattanut kaikki sydämet tänä eron hetkenä. Sanotaan että se, joka kerran oli nähnyt Oitin siniset silmät, niitä ei koskaan enää unhottanut.
Jollei häntä nyt monelta taholta tuupattaisi eteen päin, menisi hän kuten kravut takaperin. Tämä Emilia, jota minä niin hartaasti rakastan, vaikka hän, usein kyllä, koettelee malttavaisuuttani, istuu nyt vastapäätäni sohvan nurkassa kalpeana, silmät itkusta punaisina, ajatellen hääpäiväänsä ja hikoillen tuskasta! Onko tuo naurettavaa vai itkettävää?
Kului pitkä aika. Vihdoin nainen nosti itkusta turvonneet silmänsä, istuutui Olavin jalkojen juureen ja puheli hänen silmiinsä katsellen: »
Mutta silmäluomien sisäpuolella näkyi toinen valo, se ei itkusta heikoiksi käyneitä silmiä vaivannut; se levisi vienosti kuin päivänvalo yli kukoistavan laakson ja kohoitti tumman kivikirkon loistavaan pilveen. Ja kaikkialla oli juhla, missä väsynyt sielu ikäänkuin jäähyväisiä sanoakseen tapaa katoavan elämän , hääriemua se oli!