Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
En tiennyt mitään parempaa kuin heti Berliniin saavuttuani käydä häntä tervehtimässä, tulla kutsutuksi hänen luokseen ja istua hänen kauniissa työhuoneessaan kuunnellen hänen viisaita sanojaan. Miltei sattuman kautta tulin hänet tuntemaan.
Olen istunut tässä avonaisen ikkunan edessä, kun oli niin kaunis sää, ja raitis ilma on minua virkistänyt. Eiköpähän se vaan lieneekin paras rohto?" "Varmaankin; mutta kun ette vaan olin varomattomia olleet! Missä on Katri?" "Hän minä pyysin häntä menemään vähän levolle, tiedäthän, että se hänelle on hyvin tarpeen. Mutta, etkö tahdo istua Yrjö?"
Silloin hän taas vannoi, ärjyen: »Voi sen täyteisen Kenonen! Luut minä sinulta vielä survon poroksi!» Hän sieppasi kipon, paiskasi sen seinään säpäleiksi ja alkoi istua murjottaa. Hän kylpi aamupuolelle yötä. Viimein väsyi hän, nouti olkia närtteestä ja painautui lauteille nukkumaan, uhitellen: »Uhallakin nukun! Nukun että mahan pitää haleta!»
Viimeisenä vain istua jumotti ruoti Matti, ei hätäillyt suuruksen äärestä, söi verkalleen ja tarkkaan, kaavihti laidatkin puhtaiksi ja joka puolelta lusikan nuoli ennen kuin kädestään laski.
"Niinkuin vanhaa hopeata," sanoi Bob. "Niin, ikään kuin vanhaa hopeata; ja joskin olen uuvuksissa kun koteudun, tekee minun hyvää saada nähdä uusia kasvoja ja vieraita oloja. Te, miehet, ette tiedä miltä tuntuu kotisalla ja lasten kamarissa istua sidottuna ja mikä väsyminen syntyy tuosta ykstoikkoisuudesta.
Jo panee hän luotansa vesiastian ja pyyheliinan ja tahtoo jälleen istua heidän keskellensä pöydän ääreen. Hän istuu, mutta hänen omat voimansa pettävät ja itkien hän sortuu käsiensä varaan.
Mutta jopa se huusikin viimeisen kerran, sanoi toinen, kun juna pysähtyi pysäyspaikan etusillan viereen. Näin päätimme matkustuksemme nopeimmilla kulkuneuvoilla eli höyryveturilla. Olimmekin hiukan jo kangistuneet, kun istua kökötimme, paitsi muutamia pieniä poikkeuksia, junassa 17 vuorokautta. Siellä väliin koetimme nukkuakin penkeille, vaan eihän niille kaikki mahtuneet.
Hän hymyili vähän, ja kun matami ennätti patrunessan luo sekä myöskin häntä tervehti lausuen: »Terveisiä meidän mäeltä», niin patrunessa ystävällisesti vastasi: »Kiitoksia». Matami katsoi sitte ympärilleen, mihinkä nurkkaan hänen olisi sopinut istua, vaikka tyhjä tuoli oli aivan sohvan vieressä, mutta patrunessa sanoi: »Istukaa rouva hyvä tähän, tässähän on tyhjä tuoli.»
Kyllä, äiti. Kyllä ja kyllä, tiuskasi Priska, muuta ei sinulta saa kuulla! Eikö sinulle sitte tule kylmä, senkin heittiö? Minä juoksen lämpimikseni, sanoi Syyne. Uskallappas vaan juosta pois lehmien luota! Sinun täytyy koko päivä istua samassa paikassa. Tahdon koettaa, äiti. Niin, se tyttö oli aivan mahdotoin itsepäisine kyllä ja kyllä sanoineen.
Kun minun sitten täytyi istua isääni odottamassa pimeässä pienessä huoneessa rautaristikoilla kolkkoa pihaa päin antavien akkunain edessä, minä kyllä koetin sekä rukoilla että ajatella, mutta tunsin itseni peräti kykenemättömäksi kaikkeen muuhun kuin matkimaan tyhjiä sanoja ja lukemaan akkunanrautoja ja savutorvia, niin että kun isäni vihdoin tuli ulos ja minä vuorostani vietiin sisälle Jackin luo, minä olin varsin valmistamaton häntä tapaamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät