Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Tämä pojan täydellinen muuttuminen tuntui isästä alussa ihan uskottomalta, niin ettei hän siihen luottanut, mutta kun aika kului edelleen, niin huomasi lautamies, että se ainakin oli totta.
Sen asian laita on niin ja näin, sanoi vanhus naurahtaen. Huolimatta kaikista kovista kohtaloista näkyi heissä vielä jälkiä heikosta isästä ja hemmoitellusta lapsesta. Uskokaa pois, jatkoi Ester. Kuulin sanottavan, että täällä on suuri puolue, joka äänestää isää sentähden, että toiset äänestävät Blomia.
Niin sitte, kun tuli tieto, että isänne oli hukkunut, silloin hän heti matkusti, ja sitte oli kaikki taas niin hyvää, ettei parempaa koskaan ennen. Sen johdosta, mitä täti oli sanonut, olivat ajatukseni nyt luistaneet tähän, mutta en vieläkään heittänyt toivoani, että saisin tädiltä kuulla enemmän isästä tai äidistä. Koetin pyytää, mutta se ei onnistunut.
Hän voi tehdä sinulle sanomattoman paljon pahaa. Minä häntä niin kauheasti pelkään Helmer. Ahhaa, minä ymmärrän; sinua vanhat muistot säikähyttävät. Nora. Mitäs sillä tarkoitat? Helmer. Muistat kai isääsi? Nora. Niin, aivan oikein. Muistahan vaan, mitä kaikkea pahanilkiset ihmiset kirjoittivat isästä sanomalehtiin ja mitä kauheita juorupuheita he hänestä panivat liikkeelle.
Uskon uneesi, Dora, uskon, että me olemme tappaneet hänet ... sisällisellä, salaperäisellä tavalla ... olimme kelvottomat olemaan hänen vanhempiansa ... sellainen lapsi kuin hän ei voi säilyttää niin inhoittavaa lapsuudenmuistoa ... muistoa isästä ja äidistä, jotka..."
"Mutta me tahdomme onko totta mitä kerrotaan sinusta ja Baard'in isästä?" kysyi Vigleif yht'äkkiä ja jäi seisomaan äidin eteen. Marit'in silmät suurenivat ja hän nosti päätään katsellen poikaa. "Kuka siitä kertoo?" kysyi hän vitkastellen. Vigleif ei kärsinyt äidin terävää silmäystä, hän otti veitsen pöydältä ja rupesi kynsiänsä leikkaamaan.
Vuosikausiin ei ollut sellaista pyhäaamua ollut talossa; sillä vaikka äitipuoli oli turvallista elämää elänyt, niin oli häntä kiusannut joka hetki nähdä toisen vihaa ja isästä oli tuntunut kuin joku vaara häntä uhkaisi kaikissa hänen toimissaan nyt oli kaikille ikäänkuin kirkas päivä koittanut sade-yön jälkeen, ja kaikki heidän ympärillään oli loistoa ja iloa.
Silloin tuli virkahuoneeseen vanha nainen, ja Handolin meni kysymään hänen asiaansa. Olisi kuollut kirjoitettava. Lapsiko vai aikainen? Lapsi. Milloin se kuoli? Eilen aamulla heti synnyttyään. Ehdittiinkö panna hätäkasteeseen? Taisihan tuossa vielä henki olla, kun Otto-herra risti. Kenen oli lapsi? Olipahan muutaman yksinäisen tytön sen Kontolan pappilan entisen piika-Hetan. Onko isästä tietoa?
Sanalla sanoen, me tahdomme sydämellisesti iloita toinen toisemme toimista ja ottaa oppia toinen toisiltamme. Ainoastaan siinä tarkoituksessa minä tahdon tässä kertoa vielä vähän enemmän. Hän ottaa nämät onnettomat, joista suurin osa ei tiedä isästä eikä äidistä mitään, lempeästi hoitaaksensa ja kasvattaaksensa ja toimittaa heidät sitten yli meren vähäkansaiseen Canada'an.
Hän katsoi osaaottamatta ja kaipauksella, kun nuoremmat sisaret ja veljet iloisina kiipeilivät isän sylissä, milloin tämä oli saapuvilla. Hän oli sen sijaan melkein kokonaan vieraantunut isästä, eikä tämäkään puolestaan hyvitellyt häntä niinkuin ennen. Aliina siitä tunsi ikävää mieltä, ja välistä teki mieli mennä toisten lasten mukana nahuamaan isän ympärille, mutta siitä ei tullut enää totta.
Päivän Sana
Muut Etsivät