Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Sitä kuuli tuuitteli, Vieno aaltonen ajeli, Ihmisille nähtäväksi, Tunnusmerkiksi jaloksi, Jott' ei sallinut Jumala Eikä suonut suuri Luoja, Ve'en alle vaipumahan, Hukkahan tuleumahan, Sormea ison isännän, Pyhän miehen peukaloa.
Ernestiinan mies olikin ainoa Leijonan isännän alammaisista, joka ei hänen tähtensä vähintäkään hävinnyt, vaikka kaikki ne kellosepät, joille Leijonan isäntä ei ollut antanut puhdasta rahaa, sen siaan olivat saaneet ottaa Leijonan isännän takuuta vastaan kaikenlaista kamaa kaupustelialta.
"Sentähenpä se sinulle: Pahoin maksoit orjan palkan, Veralla virannehella, Saralla epäpäöllä, Lyhyillä kyynärillä, Kaitaisilla pietimillä, Pienimmillä kappasilla, Ruumenisilla jyvillä." Käveli isännän sielu, Käveli kivikatua, Kivitietä telläjävi, Pitkä arsina käessä, Sarkatorvi kainalossa, Hopia piosta piukki, Kulta tuikki kukkarosta: "Tule tänne orja raukka!
Ettekö tiedä että minä isännän poissa ollessa olen niin hyvä kuin isäntä itse! Toinen Kohtaus. Voi mitä aikoja! mitkä ajat! Tuollaiset ovat nyt miehet ja naiset kurjat viheliäiset vielä tuhatta hullummat! He kallistavat päätänsä ja huokaavat: "Oi Ukko Jumala! Oi Herra Kristus!" Jospa sentään olisin päässyt sotaan, mut isäntä ei enää kärsi niitä, joita hän ennen on kärsinyt.
Kohta päästään tuonne lasisavotalle, niin siellä minä sitte korjaan" ... sanoi Simo lyöden vaan hevoistaan ja ajoi kiiruusti eteenpäin. Päästyänsä "savotalle" meni "obessikkain" päällikkö "savotan" isännän luo. Sillä aikaa Simo möi tavaransa lasitehtaan työmiehille ja oikasi rekensä raudan.
Mestarikolpakko, täynnä koukkuja, joissa riippui pieniä, suutariammattikunnan vertauskuvilla koristettuja hopeakilpiä, tuotiin reunoja myöten täytettynä isännän parhaalla viinillä. Kilvet riippuivat siten, että monen niistä täytyi pudota, jos kolpakkoa piteli tottumaton käsi. Jos seitsemän kilpeä putoaa, niin hän ei ole teidän ammattikuntalaisianne, jatkoi puhuja.
Oli kuin olisi outo ajatus nyt äkkiä noussut isännän päähän, ja liedestä kääntyneenä kysäsi hän masennetulla äänellä eräältä palvelijaltansa, missä emäntä oli.
Mutta kisälli kikatteli, kakatteli ja kukatteli, ja Matti riemuitsi kulun kiivaudesta. Ei ollut kisälli vielä ennen mielestään niin hupaiseen mieheen yhtynyt. Hih! hih! hih! Tulkoonpas nyt ruunu oriineen kilpaan! Hih! hih! hih! nyt sitä laukalla lasketaan ... hei tamma! Liisa hoi, eikö tämä ole lystiä? Voi, hyvä isä!... Ei pidä emännän olla milläänkään ... antaa isännän vain ajaa lystiä!
Tiedettiin myös kylässä, että Niemimäkelään usein tuotiin olutkuormia ja mitä lienee tuotukin, vaan kun ei kukaan koskaan nähnyt isännän olevan juovuksissa, niin raukesivat ne tiedot aina siihen. Usein oli kumminkin semmoisia aikoja, jolloin kyläläiset eivät päässeet Niemimäkelän isännän puheille!
On se kaunis, ja niinhän sitä aina sanotaankin, kun nähdään tämän isännän ajavan, että siinä menee Mooses ja hänen hevosensa, tämä kun hevosesta pitää niin paljon. Se ei nytkään jää hoitamatta, tällä on harja nytkin mukana, jolla hän harjaa hevosen kuivaksi ennenkuin loimittaa. Ei se pysy hyväkään kauan hyvänä, jos sitä ei hoida, oli Mooses sanonut ruvetessaan harjaamaan hevosta.
Päivän Sana
Muut Etsivät