United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nähdessään sen rovasti itsekseen hymähti isännän tarkkuudelle, mutta ei virkkanut mitään, joten puhelu nyt katkesi. Mutta ruustinna puheluun taas päästäkseen sanoi: Taitaisi se Anna Marian paikka tunkiolla jäädä tyhjäksi, jos alkaisi talosta-muuttopuuhat syntyä. Hm. Jäisikö tuo parsi kovin kauaksi vaille.
Sitten kääntyi hän Jäykkälän isännän puoleen ja sanoi: "Te tiedätte, kuka kylässä on kunnollinen kirjoitusmies; olkaa hyvä ja noutakaa semmoinen tänne, että tehdään heti kirjallinen kauppa!" "Ei sitä tarvitse kaukaa hakea; kyllä minä kirjoitan kauppakirjat", sanoi vaadittu. "Te kirjoitatte kauppakirjat!?" "Sen kyllä kykenen tekemään." "Mutta kirjoitus-aineet kumminkin puuttuvat."
Isännän käsi parani terveeksi lääkärin hoidolla ja hän laitti kaksinkertaiset vahdit taloonsa ja vahtimista käytettiin nyt suuremmalla valppaudella kuin tähän asti, jonkatähden eivät roistot uskaltaneet enään hätyyttää sitä taloa. Olisipa luullut nuot kosimisen koston tuumat loppuneen jo siihen, mutta niin ei käynyt.
Horros kuitenkin kohta haihtui ja mieleen siirtyi se jäytävä todellisuus, että Vaaralan eleestä ei tule mitään, jos siihen ei tule emäntää, juuri semmoista kuin hän on, joka ymmärtää koko talon toimia, sekä isännän että emännän. Ja nyt selvisi kerrassaan, että juuri siitä syystä se Jukke tahtookin yhdeksi taloksi, kun sillä on niin suuri luottamus häneen.
Skytte, te näette edessänne miehen, joka ulkomuodoltaan on täydelleen sen naapurin näköinen, jonka lapsuudestanne asti olette tuntenut Sjövikin isännän, Kustaa Draken nimellä.
Nyt kauppias kertoi miten siitä erään naapurin poika oli päässyt kauppapalvelijaksi kaupunkiin ja ruvennut kohta saamaan viidensadan markan palkkaa. Mutta silläpä oli onni! ihmetteli Jaakko Jaakonpoika. Tuonko Mikonperän Jaanun poika? Sen. Hänen rupesi tekemään mieli käydä Mikonperässä. He olivat sen isännän kanssa nuoruudentuttuja. Vai on sen Jaanunkin poika kauppapalvelijana, tuota.
Talonväki alkoi ystävällisesti kysellä kaikenmoisia kotiseikkoja, vaan ukko pysyi hyvin lyhytsanaisena ja totisena, näytti mieli olevan vaan siinä asiassa, mitä varten oli kutsuttu. Tämän nähtyään Tapani toimitti isännän kamarin pöydälle viinapullon ja sen viereen lasipikarin. Sitten hän meni pirtin ovelle ja sen aukaistuaan viittasi Runsikon ukkoa tulemaan.
Hän antoi minulle ruokaa ja oli iloinen, ja minä söin; mutta samassa otti joku minua niskasta kiinni ja kysäsi: No kuinka tuntuu? Vieläkö päätä kivistää? Minä katsoin ylös ja näin kaljaasin isännän edessäni. Aurinko oli laskullansa, ja minä hikoilin vällyjen sisässä. Hän oli minun herättänyt, sillä olin pitänyt outoa ääntä nukkuessani ja aukonut suutani, arvatenkin sen tähden kun unissani löin.
Leijonan isäntä sammutti kynttilänsä, niin että kolisi, vaan kumpikaan sitä ei kuullut eikä nähnyt. Hän käveli ylös ja alas huoneessa, että saappaat narisivat; Lents ei ollut siitä millään. Semmoista ei ollut ennen ikinä tapahtunut, ettei olisi oltu huomaavinaan Leijonan isännän läsnä-oloa. Hän lyötti taskukelloansakin, eikä Lents sitäkään hoksannut.
Sillä nämät tanssit eivät olleet tavallisia kylätanssia, vaan koetettiin niille saada vähän siveämpi muoto. Severin oli pakko muistaa kaikkia talon tyttäriä taikka niin monta heistä, joiden kanssa hän ehti polkata. Marikin olisi ollut hyvässä vuorossa. Sillä kaikki nuoret talon isännän alut tahtoivat kunnioittaa häntä, joka tänä pänä oli emännyyttä pitänyt.