Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Se lausui hänelle selvän selvästi: "Niinkuin Kanaria-lintunen ja Papukaija kaipasivat onnensa ihanaa maata, kaipasivat isänmaatansa ja kadotettua vapauttansa, niin minäkin täällä olen vieras, olen matkalla vaan. Minun isänmaani on kaukana Pohjolassa, tuossa kylmässä maassa, joka oli Papukaijan ja Kanarialinnun orjuuden maa. Vapaus on kaikista pyhin, vaan sen jälkeen on kallihin isänmaa.
ja työnnettynä toiseen maailmaan, vasta kymmenen vuotisen harhailemisen perästä olin jälleen näkevä isänmaani ja ystäväni. Tämä tapahtui v. 1665. Minä olin ottanut mukaani neljä miestä kantamaan niitä köysiä ja keksiä, jotka olivat alas kapuamisessa tarpeen.
Siellä sanoo Aksionof minulle kädestä pitäin hyvästi, kehottaen minua olemaan turvallisella mielellä, sillä "täällä vain asia tutkitaan". Niin oudolta kuin se kuuluneekin, tuntui minusta sentään ikävältä erota tuosta santarmista, sillä osasihan hän kuitenkin suomea ja oli sen kautta ikäänkuin viimeisenä siteenä itseni ja isänmaani välillä.
Niinpä niin jatkoi ent. ylioppilas, aavistus sanoo minulle, että kurja elamäni kohta on lopussa. Olen usein katsellut kuolemaa silmiin ja olen mennyt kokemaan paljon arveluttavampia vaaroja, kuin mikä nyt meitä uhkaa, mutta en koskaan ennen ole tuntenut tätä onnellista aavistusta. Saan kuolla isänmaani läheisyydessä.
"Jos Jumala suo minun hengissä palata rakastettujen luokse," sanoi hän, "niin saan kyllä velkani maksetuksi. Jos kaadun, niin en sitte enää tarvitse mitään; suuri kuningattaremme on heidän äitinsä, ja he eivät tarvitse koskaan puuttua sitä, minkä minä nyt uhraan isänmaani asiassa." Tämä jalo mies pettyi kuitenkin.
Meitäkin kehoittivat pakolaiset kääntymään ja palaamaan takaisin Ruotsiin, sillä idässä päin uhkasi meitä varma perikato. Mutta minä pysyin järkähtämättömänä päätöksessäni kulkea eteenpäin itää kohti, missä illanhämärään peittyneenä uinui onneton isänmaani.
Kun isäsi tuonna iltana, kolme vuotta sitten, ajoi minut pois täältä sinun luotasi, läksin merille. Päätin ijäksi jättää isänmaani, vaan sittemmin, kun hirveä ikävä alkoi mieltäni kaivaa ja sinun kuvasi ei hetkeksikään mielestäni haihtunut, päätin ruveta kokoamaan rahaa, rahaa, jonka tiesin avaavan minulle tien sinun luoksesi. Mikä mielettömyys!
Minä en siis sovi Roman asukkaaksi ja sinä näet minun täällä; ja täällä minä olen tätä haikeata virttä vetäen, joka aina on ajatuksissani. Anna minulle anteeksi, ystäväni; mutta minä olen vanhan ajan Romalaisia ja minun on katkera nähdä isänmaani perikatoa." Cineas vakuutti hänelle, että hän otti osaa hänen tunteisinsa ja ymmärsi hänen mielen-karvautensa. "Mielen-karvausko?" toisti Carbo.
Tahdotko ruveta sotamieheksi?" "Tahdon mielelläni", vastasi Kyösti riemullisesti. "Vaari on nyt kuollut ja minä olen yksin maailmassa. Minäkin tahdon nyt vuotaa vereni isänmaani armaan Suomeni edestä". "No tästä hetkestä ruveten sinä kuulut meihin". "Hurraah! Eläköön Suomi", huusi Kyösti heiluttaen kättänsä, ja ympärillä olevat yhdistyivät tähän mielenosoitukseen.
Etkö vieläkään ymmärrä, että sinua rakastan? On olemassa mies, jonka oikeudet ovat suuremmat kuin hänen rakkautensa. Minä tiedän toisen, jonka rakkaus voisi olla suurempi kuin hänen oikeutensa jos sillä vain olisi siihen uskallusta. Ota henkeni se on sinun! Henkesi niin, koko elämäsi, mutta ei kuolemaasi, Bernhard! Sinun tähtesi uhraan kaikki puolison, sukuni ja isänmaani.
Päivän Sana
Muut Etsivät