Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Niin oli Proberari saanut vakaantuneen aseman Jaakko Jaakonpojan tupakkaviljelyksessä, huolimatta siitä, että kulutus vielä vanhanakin mieltä haavoitti ja isän kukoistavan, nyt laiminlyödyn tupakkamaan muisto soimasi. Isältä perityn omaisuuden oli hän saanut pysymään jokseenkin tarkoin koossa, tietenkin mitä rohkeimmin suunnitellulla säästäväisyydellä.
Poikani, mitä olet tehnyt? Olet ryöstänyt isältä hänen tyttärensä.
Ja kevääseen ja jäänlähtöön oli vielä pitkän pitkiä talven kuukausia... Silloin kuuli Hannan odottava korva, että porstuassa kulki joku, ja hän arvasi, että isä palasi saarnamiehen luota. Hänen teki mieli mennä isältä kysymään, mutta kun hän kuuli isän rykäisevän samaan tapaan kuin iltaisin levolle mennessä, otaksui hän, ettei isälle ollut mitään oudompaa tapahtunut.
Koska voivat sen tehdä, täytyy heidän uskoa, että heillä jokaisella on oma erikoinen jumalansa... Jos he uskoisivat, että Jumala on kaikilla sama, eivät he uskaltaisi, toinen toisella puolen rajan, polvistua sen yhteisen Jumalan eteen... Veli ei uskaltaisi pyytää isältä apua veljensä, hänen toisen poikansa, surmaamiseen... He eivät usko, että isä taivaassa on kaikkien yhteisen isä... Ehkei hän olekaan...
Minä mietin heidän kiittämättömyyttänsä kaikesta hyvyydestä, jonka Luoja oli ikäänkuin heidän käsiinsä laskenut, sanoen: "tulkaat ja ottakaat". Kuinka moni käsittää heistä sen, että "kaikkinainen hyvä anto tulee valkeuden isältä"; kuinka moni heistä osoittaa totista rakkautta lähimmäistänsä kohtaan, joita Jumala on niin runsaasti jokaiselle antanut, juuri sitävarten, että ihmiset toisiansa rakastamalla osoittaisivat Jumalaakin rakastavansa.
"Myönnän, että asiakirja on olemassa." Belisarius liikahti paikallaan voimattomasta kiukusta. "Vielä enemmän. "Olen säästänyt pyhältä isältä vaivan hankkia asiakirjan tänne mikä muuten olisi hänelle ollut vaikea tehtävä ja olen sen tuonut itse temppelin häväisseessä kädessäni."
Ei minullakaan, niinkuin sanoin, ollut mitään aavistusta siitä, että minusta olisi sanomalehtimieheksi. Olin parin vuoden vanha ylioppilas, joka oli kuluttanut aikansa ja isältä saamansa ensimäiset oppirahat kaunokirjallisuuden lukemiseen ja ylioppilaskunnan puolueriitoihin.
Mutta kun eräs mies innostuksissaan niin pitkälle meni että sanoi olevan luonnollista että Jooseppi oli tullut aika mieheksi se oli hänen perintönsä isältä, joka myöskin oli ollut paras pyssymies ja painin-lyöjä seudussa silloin vanhus ei enää voinut itseänsä hillitä, vaan astui esiin lausuen: Kuuleppas, ei saa laskea ihmistä hautaan ennenkuin se on kuollut!
Niinpä myöskin, kun Nehljudof, päästyään täys-ikäiseksi, antoi isältä perimänsä maatilkun talonpojille, koska ei pitänyt maanomistusta oikeudenmukaisena, saattoi tämä teko hänen äitinsä ja omaisensa kauhistukseen ja oli sitten kaikille sukulaisille alituisena moitteen ja pilkan esineenä.
»Minäpä sanoisin Jumalalle, niin se rankaisisi poliiseja ja sitä toista. Mutta kuulkaapa vielä. Minä toisin lakkiverkaakin ja...» »Sinä olisit hyvä enkeli», arveli Nikkilä. »Ja minä kävisin täällä usein, äidin luona ja teidän, ja sanoisin äidille isältä terveisiä ja teille Jannelta.» »Kun toisit Jannen tänne meille, niin se vasta olisi. Meidän olisi niin hupainen sitte olla ja helpompi elää.
Päivän Sana
Muut Etsivät