United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isälläni, joka oli matematiikan professori Tarton yliopistossa, oli tapana sanoa, että kun hänen varansa myönsivät hänet antamaan minulle vain yhden ristimänimen, antoi hän minulle sen, mikä oli hänen mielestään arvokkain. Luonnonlahjani ja kasvatukseni ohjasivat minut jo aikaisin joko tiedemiehen tai soturin uralle.
Usein oli jo mielestäni ihan viimeiset sanat isälläni suussa, sillä luulin kaikki maailmat ja maailmain asiat jo olevan lopussa; mutta silloin taas ruustinna uudelleen pyysi tarkempaa selitystä hänelle näkemättömistä maan paikoista ja jälleen avautui eteemme uusi näkö-ala.
"Minun isälläni oli oikeus vaatia omansa takaisin," sanoin minä. "Jos te olitte hänelle velkaa rahaa, ettekä maksaneet..." "Enhän minä teille sanonut etten sitä maksanut," sanoi mr Clisfold, yhtä tylysti kuin ennen. "Hyvä, jos te maksoitte," puhkesin minä sanomaan, "niin eihän siitä käräjä-asiaa tullut eikä teillä ole mitään syytä siitä nyt murista.
Niin ... ja juuri sentähden on suku säilynyt yhtenä, erillä muista ja pysynyt niin varallisuudessa kuin arvossakin pitäjän ensimäisinä. Minun isälläni oli tapana sanoa: »Kun suku ja tavarat vaan sopivat yhteen, sujuu muu kyllä itsestään.» Ja siinä hän oli oikeassa. Sillä eivät ne pikku-oloista lähteneet sovellu tällaiseen suurempaan. Eivät ne sovellu!
"Onko hän tullut?" "Hän tuli juuri äsken." "Minkä tekosyyn nojalla minä menisin sinne, että saisin nähdä, kummoiseksi hän on käynyt. Tiedäs, se rovasti on minun vanha tuttuni; se on ollut isälläni apulaisena. Siitä on Elsa rukka aikaa jo." "Käskekää hänet tänne kahville." "No, herranen aika, enkö minä nyt itsestäni noin paljoa haiveltanut. Käske rovasti tänne!" Elsa meni.
"Mutta", sanoi Naomi, "varmaankaan ei isälläni enää ole semmoisia pelkoja. Kuulen hänen kaikille puhuvan kehoittamalla ja hänen lohdutuksensa antaa kaikille toivoa ja luottamusta." "Niin, lapseni; isääsi innostuttaa oma rohkeutensa ja luottamuksensa Jumalaan. Mitään onnettomuuksia ei suorastaan seurannut näitten ennustuksien jälestä.
"Isälläni oli kyllä tapana sitä alinomaan valittaa, mutta hän kaikessa muussakin aina ylisti vanhoja hyviä aikoja. Ja totta puhuen, myöskin Ruuth yhtä päätä jankuttelee: 'Minä luulen, ettei lanta enää ole lantaa! Olen aina luullut, että Ruuth tällä lausunnollaan on ainoastaan tahtonut alleviivata vanhoillisuuttaan. Onko siinä jotain muuta?" "Meillä on nyt koko salaisuus täysin selvillä!
REGAN. Isäni ristilapsko teitä väijyy? Edgarko, jolle isän' antoi nimen? GLOSTER. Oi, häpeä sen peittää tahtois, rouva. REGAN. Oliko hän sen irstaan joukon seuraa, Jok' isälläni palvelee? GLOSTER. En tiedä. Oi, kurjaa, kurjaa liiaks! EDMUND. Oli, rouva, Hän oli sitä joukkiota. REGAN. Ei ihme siis, jos häll' on häijyt eljet.
Tästä hetkestä saakka oli äitini mielipuolena. Monta vuotta täytyi häntä tarkasti vartioida hänen huoneessaan, ja isälläni oli varmaankin tämän tähden monta katkeraa hetkeä kärsittävänä. Sitte vietiin hän erääsen hulluin-huoneesen Throndhjemissä, jossa hän kuoli kaksi vuotta myöhemmin, hetkeäkään olematta selvällä järjellä.